Mikä sua (ei) kiinnosta(a)?

"Varas, jolla ei ole tilaisuutta varastaa, pitää itseään rehellisenä miehenä".

Tämä sananlasku tarjoaa mielenkiintoisen pointin: suurin osa ihmisistä sanoo yhtä ja tekee toista.

Mä olen erityisen hyvä elämään terveellisesti, kunnes alkaa tehdä mieli suklaata. Sanomaan, etten arvostele ja tuomitse, vaikka teen mielessäni kuitenkin niin. Olemaan kiva, vaikka oikeasti vituttaa.

En ole vieläkään päässyt selvyyteen siitä, miksi ihmiset sanoo yhtä ja tekee toista. Erityisen jännittävää musta on seurata ns. "turhien julkkisten" elämää ja sitä seuraavia ihmisiä. Sitä, miten ketään, ei siis ketään (ainakaan mä en tunne yhtään), kiinnosta salarakkaiden, silikonimissien tai Johanna Tukiaisen elämä, mutta siitä nyt vaan täytyy puhua. Koska se ei kiinnosta. Niin puhutaan. Kun ei kiinnosta.

Mun mielestä tässä on mielenkiintoinen ristiriita. Jos jokin asia ei kiinnosta yhtään, siitä ei yleensä halua jutella tai kuulla lisätietoa; sen vain jättää omaan arvoonsa, eikä ajattele asiaa enempää.

Koulussa mua ei kiinnostanut matematiikka. Tunnilla jaksoin kiinnostua, tai esittää innostunutta sen verran, että pääsin läpi siedettävin arvosanoin. En kuitenkaan halua puhua matematiikasta, tutkia sitä tai kuulla muiden kertovan siitä. Ei kiinnosta.

Sanotaan, että kukaan ei ajattele Jumalaa yhtä paljon kuin ateistit. Lieneekö tämä totuus?

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten ihminen voi laittaa viinan piikkiin vihanpuuskansa, pettämisen ja yleisen hälinän aiheuttamisen. Enhän se minä, mutta kun viina! Hehheh, ei sovi alko mulle, ja sitten kaupan kautta vähän saunakaljaa.

Eikö tässä ole kyse samasta asiasta: ihminen tunnistaa kyllä selkeästi, millainen haluaa ja ei halua olla, mutta toimii kuitenkin aivan eri tavalla kuin puhuu tai toivoo toimivansa.

En minä halua olla vaimonhakkaaja – kuitenkin jatkan.
En minä halua juoda – mutta kun kiusaus viettelee.
Ei mua kiinnosta tosi-tv – mutta kuitenkin puhun siitä ja katson sitä.
En halua ostaa turhuuksia – mutta kun alennusmyynnit ja onhan se söpö.
En lue Seiskaa (katso BBtä) – paitsi ihan vähän, että voin haukkua sitä. Ja jos en katsokaan, niin haukun vähän silti

Onko kyse omakuvan vahvistamisesta? Jos katson televisiosta Johanna Tukiaisen häät mutta EN hauku niitä, luokitellaanko minut hänen fanikseen, tukijakseen? Jos en yhdy mielipiteeseen julkkiksen turhuudesta, eikö hän sitten olekaan mielestäni turha? Sepä olisi kamalaa, parempi siis haukkua. Ainakin vähän.

Usein kuulee puhuttavan siitä, miten ärsyttävää on kuulla ihmisten puhuvan turhista julkkiksista ja näin vahvistavan heidän paikkaansa julkkismaailmassa. Kaverini havaitsi ongelman ytimen linkittäessään minulle uutisen jostakin kyseisen kategorian julkkiksesta ja kommentoimalla perään "kuka näitä lukee? Paitsi mäkin klikkasin, FUU--"

Aivan.

Mikä on turhan julkimon merkitys ja tarkoitus? Miksi ihminen lukee uutisen, joka ei kiinnosta yhtään? Miksi ihminen ostaa lehden, jotta saa lukea aiheesta, josta ei halua tietää mitään, henkilöstä, josta ei pidä? Haluammeko purkaa aggressiota, pönkittää itsetuntoamme, todistaa kuuluvamme "älykkäitä uutisia" vaativien joukkoon tai ainakin salarakasuutisten vastustajiin, mitä?

Mikä sua kiinnostaa?