"Ja mihin perustuvat pelkomme, huolemme ja kaunamme?
Useimmiten menneisyyteen, jota ei enää ole kuin omassa mielessämme. Elämme kuin olisimme jo kuolleita. Kahlehdimme hyvän huomisen mahdollisuuden ikävän menneisyyden vankilaan.
Eräs kurssilaiseni valitti, että hänen on aivan mahdotonta nauttia elämästään, sillä hänen lapsuutensa oli ollut poikkeuksellisen vaikea. Kysyin häneltä, mitä hän tekisi, jos hänellä olisi vuosi aikaa elää. Pienen, syvän hiljaisuuden jälkeen hän totesi, että hän alkaisi vihdoin nauttia elämästään ja päästäisi irti menneisyydestään.
Kehotin häntä harkitsemaan sen tekemistä heti."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti