Repimisterapiaa

Oon viimepäivinä siivonnut paljon. Heittänyt paljon pois. Se on mukavaa.

Yks päivä siivosin mun tärkeätpaperit-laatikon ja päätin, että revin kaiken, kaiken, mitä ei välttämättä oo pakko säilyttää. Kun olin repiny muutaman laskun vuodelta 2007, tajusin, että täähän vois olla terapeuttista, todella terapeuttista. Jatkoin repimistä, mutta vimmaisemmin. Nostin kierroksia ja revin. Jos paperit ei revenneet, ryttäsin ne ja hakkasin niitä. Heitin hupparinkin pois. Kuuntelin todella kovaa Lady Gagan Born this wayta ja rrrrrrevin.

Lasku vuodelta 2007, haista sinä pitkä paska. Haista paska, vuosi 2007. Haista paska, yksinäisyys ja epävarmuus ja se, ettei mulla ollu kavereita. Haista paska huono rahatilanne ja se, ettei oo rahaa. Haista paska kaikki se kaaos mitä sain sietää, haistakaa kuule kaikki paska en jaksa enää ajatella teitä en enää.

Samoin sinä, laskelma vuodelta, 2008. Haista paska. Haista paska loppuvuosi ja epävarmuus ja se miten pilasin kaiken, kaiken, miten olin hullu ja typerä idiootti. Haista paska, minä vuonna 2008, haista paska minä ite, arka ja ujo ja aina niin järkevä minä joka ajattelee vaikka koko maailman tunteita ennenku piittaa omistaan ja sitten itkee myöhemmin yhyy yhyy vittu kun oon uhri. Haista minä paska. Haista paska!

Vuosi 2009, sä et ollut ihan yhtä paska. Mutta haista kuitenkin, haista paska epävarmuus ja se, etten uskalla, etten vieläkään voi ja kehtaa ja voivoivoi kun on nii vaikeeta kaikki! Haista paska se, etten osaa. Haistakaa paska, alitajuset toimintamallit ja se, että teen niinku pitäis eikä niinku haluaisin. Haista paska minä, haista paska koska et kuuntele itseäs etkä tiedä, mitä haluat. Haista paska, pelko.

Kämppä on nyt täynnä paperisilppua. Olo on kevyt.
Suosittelen.