14. kesäkuuta 2011

Kiitos

Usein mä unohdan kiittää.
Ajattelin nyt muuttaa asian.

Kiitos siitä, että mä saan kävellä. Että mun jalat toimii. Kiitos, että mä kuulen ja näen.

Kiitos, että mulla on asunto, jossa on lämmin. Jossa on telkkari ja tietokone. Kiitos että on ruokaa, anteeks että heitän sitä pois, jos en syökään kaikkea. Kiitos, että mulla ei oo nälkä.

Kiitos, että hanasta tulee vettä. Että vessa toimii vedellä, että se on olemassa ja on puhdas.

Kiitos, että mulla on hieno perhe. Kiitos siitä, että oon saanut elää turvassa. Kiitos, ettei mua ole vahingoitettu.

Kiitos, että mua rakastetaan. Kiitos, että saan rakastaa.

Kiitos luonnosta. Kiitos puista. Kiitos siitä, että saan hengittää vapaasti.

Kiitos, että asun Suomessa. Kiitos, että kaikki tää yltäkylläisyys ei ookaan unta.

Kiitos, että mä elän maassa, jossa mua ei vainota. Kiitos siitä, että mä saan pukeutua miten haluan, näyttää miltä haluan. Kuunnella musiikkia jos haluan, nähdä taidetta. Kiitos siitä.

Kiitos, että on rahaa matkustaa. Kiitos, että on busseja ja junia. Kiitos, että pääsen turvallisesti liikkumaan.

Kiitos, että mä saan tehdä omat päätökseni ja elää vapaana. Kiitos, että saan kirjoittaa.

Kiitos työpaikkaruoasta. Kiitos kahvista. Kiitos sokerista, kiitos että niitä on usein, kiitos siitä, että elän niin yltäkylläisesti etten aina edes ajattele, kun juon kulauksen teetä.

Kiitos, että oon saanut niin paljon.
Anteeks, etten aina muista sitä.


4 kommenttia: