Puolusta sua

"I have been dating this guy for about 2 months. We have yet to be intimate, but we have fooled around. I feel as if he is judging me. Reason being, he asked how many partners I have been with, disapproves of my best friend (because she is a lesbian), disapproves of me hanging out at lesbian bars and clubs, and was not OK with me going to a once a year erotic poetry screening.

I'm obviously straight if I am dating him. I have been reassuring him, but I don't know how much more I should explain to him? He is beginning to distance himself and I don't know what to do.

Any advice would be greatly appreciated!"

Tämän lähetin kauan sitten linkkinä omaan sähköpostiini (teksti on linkattu alkuperäislähteeseen). Mulle tuli tästä mieleen se, miten jokainen meistä tietää, mitä sanois tälle tyypille, mutta jos me itse oltais samassa tilanteessa, me ei tiedettäis mitään. Mitään. Me oltais hämmentyneinä hukassa, tai ainakin jännittäis pistää poikki: onks meillä oikeus, miten me arvotettiin tää tyyppi niin väärin, miks se äkkiä onkin tommonen eikä enää semmonen kiva?

Omaa itseään on helppo painaa alas, joskus myös helpompi kuin muita. Yks parhaita neuvoja mitä oon koskaan kuullu on se, että jos sulla on joku ongelma tai vaikeus, kuvittele, että se on sun bestiksellä. Mitä neuvoisit sitä tekemään?

Sanoisitko, että niin ootkin tyhmä? Sanoisitko, että varmaan sä ansaitset tän kaiken ja enemmänkin? Sanoisiks sitä epäonnistujaks? Et varmaan. Mutta itseäs voisit sanoakin.

Itselleen on jotenkin helpompi vittuilla. Me ollaan niin lähellä itsejämme, kiinni mielessämme ja ajatuksissamme. Joskus me ei tiedetä, mitä halutaan: sillon on helpompi sanoa itselle, että muut on oikeessa, sä varmaan ootkin väärässä ja typerä, miks susta muuten tuntuis tältä?

Mä annan muille helposti anteeks sen, jos ne mokailee. Yleensä en edes suutu. Jos mä itse kuitenkin mokaan jotenkin, loukkaan niitä, mun tulee niin vaikee olo. Tuntuu, että maailma loppuu, että mä oon idiootti, että kun ne kuulee tästä, ne niin huutaa mulle tai tulee vihaisiksi. Vaikkei ne yleensä edes tule.

Me otetaan muilta vastaan paljon sellaista, mitä ei sallittais niiden sanovan meidän läheisille, perheille, ystävälle. Kuulin tänään miten eräs ihminen oli sanonu toista lutkaks. Yks sana vaan. "Lutka". Sit seuras hiljaisuutta: katso nyt, miten mä sua haukuin, ryömi takas mun luo pliis rakastan sua vieläkin.

Miten reagoida, mitä tehdä?

Kun mua haukutaan, mä hätäännyn: mun tekee myös mieli iskeä takas, mun tulee olo, että pitää selitellä, madella. Se on tosin nyt alkanut muuttua.

Eräs ihminen sanoi mua kerran tunnevammaiseksi. Tunnevammainen. Mä olin rikki ja itkuinen ja muhun sattui, ja kun tein niin, mikä oli mulle oikein - näen sen nyt - mua sanottiin tunnevammaiseksi.

Musta alko tuntua, että se on totta. Mustahan tuntuu jo ihan paskalta: miten mä saatan vielä ajatella itteäni, laittaa itteni muiden edelle? Tunnevammaset tekee niin. Tunnevammainen.

Myöhemmin mä huomasin, miten se oli puhunut niin muistakin. Mulle. Kutsunut niitä psykopaateiksi. Mä huomasin, miten niillä kaikilla "hulluilla ämmillä" oli yks yhteinen nimittäjä, nimittäin tää henkilö itse.

Oon usein kirjottanut täällä siitä, miten on tärkeetä olla hellä muille, ymmärtää ja olla kärsivällinen. Nyt haluisin sanoa, että muista myös itses: muista, että sä oot sun elämän läheisin ihminen. Sun pitää huolehtia susta. Sä ansaitset sen, ettei kukaan pompi sun päällä ja hauku sua ja kutsu vitsiksi. Puolusta sua niinko puolustaisit ystävää. Sä ansaitset sen.

Lutkakommentin saaneelle henkilölle sanoin, että älä sano mitään. Mikään, ei mikään, lopeta riitaa tehokkaammin kuin se, ettei toinen tyyppi osallistu siihen. Mikään ei harmita kiusaajaa enemmän kuin se, ettei kiusattava aiokaan loukkaantua tai sanoa vastaan. Sit pian paljastuu se epävarmuus, joka vittuilun takana on. Se, miten me tarvitaan toisiamme pönkittämään egojamme. Katso nyt miten mä sua haukuin ryömi takas mun luo pliis rakastan sua vieläkin.

Puolusta sua niinko puolustaisit ystävää.

Sä ansaitset sen.

Tässä on viel Dalai Laman twiittaus tänään
(joo, Dalai Lama twiittaa!).