"Oksennus."
"Sinä se oot kanssa sönkkäämässä mottipäisiä joka välissä."
"kyllä on uutisaiheet vähissä,täysin naurettava"
Sanotaan, että suomalaiset ei osaa ottaa palautetta vastaan. Kritiikki koetaan haukkumisena ja henkilöön menevänä kommentointina, ei kehitysehdotuksina tai tapoina kasvaa ja kehittyä työssään. Sanotaan myös, ettei me oikein osata antaa palautetta toisillemme.
Koettu ja nähty on, että kun palautetta saa antaa nimettömänä netissä, siitä tulee helposti ei-rakentavaa. Miksi sanoa nätisti, kun voi vähällä vaivalla päästellä höyryjä ja sanoa, mitä oikeasti tarkoittaa: että kirjoittaja on täystumpelo idiootti, joka ei osaa tehdä pohjatöitä, kirjoittaa, asemoida, kuvata, elää, nauttia, kritisoida, kuvailla, olla kuvailematta, rakastaa, puhua, olla ja ainiin siviilielämässäkin se on kyllä yks mulkku. Ja ruma.
Kai se on vaan niin siistiä jättää anonyymina henkilöön meneviä kommentteja. Kai se on helppoa kiroilla ja vittuilla, kun ei käytä omaa nimeä. Kun ei itse tee työtä pitkän tekstin eteen, jonka perässä on oman naaman kuva. Onhan se kiva ilmoittaa vaan notta paskaa oli, mutta mitä niillä korjausehdotuksilla, eihän semmosia kukaan tarvitse, opettele ite, tampio!
Joojoo sitä varten ne kommenttilaatikot on, että saa kommentoida. Joojoo kaikki saa tuoda omat ajatuksensa julki. Joojoo on myös rehellistä, fiksua ja sanavalmista kommentointia. Se vaan pääsee unohtumaan, kun päivittäin kahlaa vittuilun, törkeyksien ja avautumisen meressä.
Monissa paikoissa on otettu käyttöön Facebook-kommentointi, jossa jokainen Virtanen joutuu omilla kasvoillaan jättämään kommenttinsa. Yllättävää kyllä tää ei estä kaikkia ihmisiä vittuilemasta kirjoittajille. Luulis, että kynnys aukoa päätä olisi pienempi, kun oma nimi lukee siinä kommentin vieressä.
Haluaisin (tai en kyllä tosiaankaan) nähdä sen päivän, kun ihmiset puhuu toisilleen samalla tavalla kuin Internetissä. Kun samanlaisia asioita huudeltais kauppatorilla, jonossa, lehtihyllyllä. Kun postimiehen, rakentajan, toimittajan, poliisin, terveydenhoitajan, kirjailijan ja myyjän eteen pitäis mennä seisomaan omalla naamalla sanomaan se helvetin tärkeä asia. Paitsi ai niin, jotkut tekee niin jo. Koska se nyt vaan on niiden oikeus.
Minä saan sanoa! Minä saan opettaa! Minä saan vittuilla! Minä vaan vähän valistan! Minä!
Minä! Minä!
Minä! Minä! Minä!
Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!Minä!
Ahh olipa se ihanaa. Ai että mun ego voi nyt hyvin. Ai että maailman vääryydet on nyt korjattu just sillä oikealla tavalla, nimittäin mun erinomaisuuden korostamisella ja tyhmempien kyykyttämisellä. Koska jos toiset on väärässä tai tekee virheen, sehän on kansalaisvelvollisuus oikein hhhhierrroa sitä niiden typeriin naamoihin!
Joojoo jos on niin herkkä niin voi vaihtaa alaa. Joojoo anna olla, jotkut hullut vaan huutelee. Joojoo väittelemällä kehittyy. On se niin kamalaa kun pikkutyttö siellä ruudun takana loukkaantuu! Mikset kirjota omaa blogias omalla naamallas, häh?
Siks, etten uskalla. Mua pelottais, jos mun naama olis tässä. Että tämä hippi tässä sanoo, että sinä kirjotat väärin, että kattoisit nyt itseäs vaihteeks, että voisit sanoa vähän kauniimminkin. Kuten ylläolevista kommenteista voimme oppia, rakentavaa kritiikkiä, jossa oikeasti annetaan ja otetaan ohjeita tulla paremmiksi, on toisinaan harvassa: helpompaa on vaan aukoa päätään ja todistella, että minähän se tässä oikeassa olen ja sinä oot vaan kasvanu aatteides kanssa tynnyrissä.
Osaanko mä ottaa kritiikkiä vastaan? En. Mä loukkaannun helvetin helposti ja otan nokkiini, ajattelen että kirjotapa kuule ihan itte sitten jotakin parempaa jos kerran oot niin Päätalo. Mutta sitäkin voi opetella.
Kun mä oon alkanut ottaa vastuuta omista tunteistani (mistä kirjoitin tossa aiemmin), niin mä oon huomannut, että töykeästikin kirjotetussa viestissä voi olla pointti. Että jos joku kirjoittaa "kirjoittaja ei nyt tiedä, mistä puhuu" tai "tää teksti on huonosti jäsennelty", se ei ole haukkumista: jos kirjoittaja ei tosiaan tiedä, mistä puhuu, se on ihan asiallinen ilmaus.
Aukomisen ja rakentavan kritiikin raja on joskus hyvinhyvin kapea. Koska sarkastinen kuittailu menee vittuilun puolelle?
Tähän postaukseen mä valitsin löytämistäni kommenteista vain ne pätkät tai osiot, joita ilman se kommentti olis toiminu. Joita ilman se olis ollu asiallinen, ei henkilöön menevä. Joissain ei semmosta osiota ollutkaan, vaan ne oli aukomista alusta loppuun asti; osassa vaan johonkin väliin oli lipsahtanut joku haukkumasana tai sarkastinen "otapa kuule kynä kauniiseen käteen ja opettele elämään ;)" -ilmaus hymiöllä.
Hyviä kommentteja oli paljon: tässä postauksessa esitellyt ei edusta kaikkia ihmisiä Internetissä, ja hyvä niin. Fiksua ja asiansa tuntevaa porukkaa on paljon, ja sellaisia kommentteja me tarvitaan: palautteita, joissa ihminen kertoo, miten mä voisin kehittyä, missä mä tein virheen, miten mä voin parantaa.
Sellaisen palautteen mä voin ottaa vastaan. Pelkkää idiootiks haukkumista en.
Mä valitettavasti luulen et ne sellaset ihmiset on oikeesti tollasia, ettei välitä, mitä sanoo, ja loukkaantuuko toinen siitä.
VastaaPoistaMä itse en pysty, en edes anonyyminä, sanomaan tosissaan pahasti, en tee sitä tosielämässäkään. Lasken tästä pois valitusvirteni vuodatuksessa, koska siellä kiehun enemmän itselleni sisäänpäin,enkä oikeasti toivois että kiukkua herättänyt ihminen tietäisi, mitä sanoin. Sillä en halua loukata. En edes silloin, kun minua on loukattu. Loukkaamisesta tulee paha olo, niin irl kuin online. :/ Siks mä otan kaikki päänaukomiset mua kohtaan vastaan, ja yritän aina vastata kohteliaasti.
Jotenki mä luulen et ihmisen persoonallisuus ei oikeesti muutu. Tai sitten ne irl vain feikkaa olevansa hyvätapaisia, kohteliaita ja mukavia.
Luulen myös, ettei kaikki mieti, että niiden kommenteista voi loukkaantua. Ettei aina muista miettiä muita tai asettua niiden asemaan. Mä uskon kyllä, että ihminen voi muuttua. Että se voi avartua ja muuttaa tekojaan. Sikskin kyllä tarvitaan palautetta varmasti :D
VastaaPoistaMun tekis joskus netissä hirveesti mieli kommentoida uutisjuttuihin, joissa on vaikka kirjoitusvirhe. Varsinkin, jos on huono päivä. Sit aina mietin, että hoh, kyllä se kirjoittaja saa siitä kuulla muilta kuitenkin. Yhteen artikkeliin kommentoin viime viikolla, kun siinä oli ihan asiavirhe.
Tää on mulle jotenkin hankala aihe. Oon just semmone suomalainen, joista palautetutkimukset kertoo: kun joku antaa rakentavaa kritiikkiä, kuulen vaan kritiikin ja rakentava putoaa pois.
Jälleen kerran suunnattoman iso kiitos siitä, että osaat kirjottaa tekstiä, joka saa ajattelemaan. Ja ehkä jollain tasolla pikkuhiljaa muuttumaan itsekin paremmaksi ihmiseksi, jos niin nyt voi sanoa.
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista itsellesi :3
VastaaPoistaKatsoin, että on kommentti tullut blogiin ja olin silleen "apua, siellä nyt on joku tuntematon palautteenantaja iskenyt", mutta tää olikin ihana kommentti :3