Kaikki on: Kun rooleja ei ole

19. kesäkuuta 2011

Kun rooleja ei ole

Kuka sä leikisti oot? Kuka sä esität olevas?

Mä oon leikisti aina tyyni (oikeesti joka päivä on vitutushetkiä)
Mä en leikisti aattele mun painoo (aattelen mun painoo)
Mä leikisti hyväksyn kaikki (en mä hyväksy kaikkii)

Kuka sä leikisti oot?

Rooleja, rooleja, rooleja. Kaupassa on yks ja kavereiden kanssa toinen ja sukujuhlissa kolmas. Anopille ei voi sanoa ettei siitä tykkää ja töissä ei voi sanoo ei ja isille ei voi sanoo et itkettää ja tolle pitää hymyillä ja ton eessä olla kova ja tätä pitää ja tota ei. Rooleja.

Kukaan ei oo "vaan" jotain. Kukaan ei oo vaan rohkea tai avoin tai hyväksyvä tai laitettu tai ahkera. Kaikki on kaikkee, joskus. Kun seura sallii. Tai kun seuraa ei ole.

Kuka sä oikeesti olet?
Silloin, kun ei oo rooleja?

"Ehk jos et ottais maalia jostain ihanneaikuisesta
vaan käyttäytyisit vaan silleen et se on sulle hyväks"

2 kommenttia:

girlygirl19. kesäkuuta 2011 klo 20.11
Hauskaa, kun kirjoitat täällä usein sellaisia juttuja, joita oon just miettinyt, tai sellaisista prosesseista, jotka just nyt on mulla meneillään. Enkä siis tosiaan oikein tiedä, kuka lopulta olen sen kaiken esityksen takana, jota pidän yllä. (Sori kielioppivirhe). Mutta oon miettinyt myös sitä, että ehkä kuitenkin ihminen on myös ne monet roolinsa. Tottakai ihmisellä on erilaisia rooleja, oon vaikkapa erilainen työpaikalla ja äidin kanssa ja sitte sen yhden ystävän kanssa ja sit sen toisen ystävän kanssa ihan erilainen. Mukaudun helposti toisten ihmisten persoonallisuuksiin ja temperamentteihin sopivaksi. Se on osin huono ja osin hyvä asia. Joskus oon liikaa leikisti jotain.

Mäkin oon leikisti aina tyyni. Ja mäkään en leikisti ajattele mun painoo. Ja leikisti mäkin hyväksyn kaikki.

Onko joku tilanne olemassa, jossa sulla ei oo roolia?

Kaikki on kaikkee, joskus. Monimutkaista.

Lainaus oli oivaltava :). Käyttäytyis vaan silleen ku olis mulle hyväks. Hep.
VastaaPoista
Vastaukset
Kaikki on20. kesäkuuta 2011 klo 21.18
Hauskaa, oon usein kuullut että kirjoitan jotain, mitä muutkin on miettineet. :3

Luulen kans, että me tarvitaan maailmassa rooleja. Muuten kaikki olis vaan kaaosta, kun esimerkiks ei tarttis olla kohtelias, koska "ei mun tartte sulle teeskennellä".

Lainasin itteäni, ko siitä vähän keksin, että tän vois kirjoittaa. Kiitos. :3
VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

“It was a movie about American bombers in World War II and the gallant men who flew them. Seen backwards by Billy, the story went like this: American planes, full of holes and wounded men and corpses took off backwards from an airfield in England. Over France, a few German fighter planes flew at them backwards, sucked bullets and shell fragments from some of the planes and crewmen. They did the same for wrecked American bombers on the ground, and those planes flew up backwards to join the formation.

The formation flew backwards over a German city that was in flames. The bombers opened their bomb bay doors, exerted a miraculous magnetism which shrunk the fires, gathered them into cylindrical steel containers , and lifted the containers into the bellies of the planes. The containers were stored neatly in racks. The Germans below had miraculous devices of their own, which were long steel tubes. They used them to suck more fragments from the crewmen and planes. But there were still a few wounded Americans though and some of the bombers were in bad repair. Over France though, German fighters came up again, made everything and everybody as good as new.

When the bombers got back to their base, the steel cylinders were taken from the racks and shipped back to the United States of America, where factories were operating night and day, dismantling the cylinders, separating the dangerous contents into minerals. Touchingly, it was mainly women who did this work. The minerals were then shipped to specialists in remote areas. It was their business to put them into the ground, to hide them cleverly, so they would never hurt anybody ever again.

The American fliers turned in their uniforms, became high school kids. And Hitler turned into a baby.”

– Kurt Vonnegut, Slaughterhouse-five