Viikonloppuna sain tietää, että Hitler on suunnitellut kuplavolkkarin. Mulle kerrottiin myös, että tää on ihan wanha juttu. Miten oon onnistunut välttymään siltä? En tiedä.
No, tietenkin tein kuten kuka tahansa nykyaikainen kansalainen: jaoin tietooni saamani faktan Facebookissa. Siitä kehkeytyi hieno keskustelu.
Yks ystävä tuli valittelemaan, että nyt ei voi enää kuplaakaan fanittaa, kun se onkin natsien suunnittelema. Toinen kaveri siihen sitten totesi, että siinä tapauksessa elämä on pian aika hankalaa; hänen mukaansa natseilta jäi noin 300 000 patenttia, ja niillä oli tekemistä muun muassa särkylääkkeiden ja Fantan tuotannon kanssa. Kolmas toveri pisti väliin, että natsit kehitteli myös ensimmäisiä eläinoikeuslakeja. Musta tää keskustelu oli avartava ja hieno kokemus.
Kupla on pirun söpö auto. Haluaisin sellaisen. Haluaisin myös VW Kleinbusin.
Musta tuntuu omituiselta ajatella, että mulla ja Hitlerillä olis jotakin yhteistä: että me kumpikin tykättäis kuplavolkkarista.
Hitler oli kasvissyöjä. Sen tiesin jo ennestään. Ymmärrän hyvin tota yhtä ystävää, joka kauhistui kuplavolkkarin ja natsien yhteyttä: natseja ei yleensä tuppaa yhdistämään sellaisiin adjektiiveihin kuten "söpö" tai "hippi", jotka kuplavolkkarista voi tulla mieleen melko nopsasti.
Mä en ymmärrä uusnatseja. En ymmärrä, miten joku vois haluta kannattaa natsismia tai pitäis sitä jotenkin siistinä. En ymmärrä holokaustin ihailijoita tai niitä, joiden mukaan sitä ei tapahtunut. Oon käynyt Anne Frank -aiheisessa näyttelyssä ja tulin niin surulliseksi, että melkein aloin itkeä. Varmaankin juuri siks tuntuu todella omituiselta yhdistää söpö hippiauto ja kasvissyönti henkilöön, jota on helppo pitää jonkinlaisena pahuuden ruumiillistumana.
Mun mielestä tossa Facebook-keskustelussa kävi hyvin selväksi se, ettei mikään oo mustavalkoista. Ettei kukaan ole vain hyvä tai paha, vain kamala tai ihana. Että äärimmäisen julmuuden kasvoina pidetty henkilökin on voinut tehdä jotakin muuta, kehitellä jotakin, mitä mä kuvailisin söpöksi.
Se on käsittämätöntä. Se on ihmisyyttä. Se on sitä, ettei selkeitä rajoja voi vetää; että se, jota pitää ihmiskunnan vihollisena, onkin tekemisissä eläinoikeuslakien kanssa.
Sitä, että ehkä jokainen meistä pystyy hyvyyteen, kauneuteen, tekemään edes jonkun hienon teon, jonkun edes esteettisesti kauniin teon.
Jos haluaa yrittää.
Mä en oo koskaan uskonut, et joku on läpeensä paha. Enkä mä usko siihenkään, et jotkut vaan syntyy pahaksi. Jokaisessa ihmisessä on jotakin hyvää. Ja mä olen kohdannut ihmisiä, jotka on tehneet sellaisia asioita, joita moni ei antais anteeks. Mä näen niissä ihmisissä sen, mitä ne oli lapsena, ja olen antanut ihan jokaikiselle anteeksi, vaikken tekoja voikkaan ymmärtää, enkä hyväksyä.
VastaaPoistaEhkä mä näen ihmisissä sen, mitä ne oli lapsena. Kun ne loukkas polvensa kaatuessaan. Kun ne näki yöllä painajaisia ja hakivat äidiltään lohtua. Kun ne leikki piilosta naapurin lasten kanssa. Kun ne hoiti lemmikkiään. Kun ne nukkui ensimmäistä yötään kehdossaan.
Jokaisella meillä on jotakin, joka satuttaa. Siksi mä näen paatuneimmissakin psykopaateissa ihmisen, kuitenkin. Ei se tarkoita et pitäis unohtaa se, mitä ne on tehnyt, eikä hyväksyä. Mutta kuten sanottu, KUKAAN ei oo läpeensä paha.
Ajatus oli taas mukana kirjoittamisessa, tuli tuplana toi lapsijuttu :D :D
VastaaPoistaJokainen on jonkun lapsi.
VastaaPoistaJa kertaus on opintojen äiti ;)