Oisko pokkaa

"Iranilainen Ameneh Bahrami menetti näkönsä ja hänen kasvonsa vaurioituivat pahoin seitsemän vuotta sitten. Opiskelutoveri Majid Movahedi, joka oli kahden vuoden ajan ahdistellut ja uhkaillut Bahramia, heitti happoa hänen päälleen. Nainen oli juuri kieltäytynyt kosinnasta joka jo itsessään sisälsi tappouhkauksen mikäli vastaus olisi kieltävä.

Vuonna 2008 Iranin oikeuslaitos langetti rangaistuksen, jonka mukaan Movahedin olisi kärsittävä sama kohtalo kuin uhrinsa. Vain minuutteja ennen kuin lääkäri olisi tiputtanut happoa nukutetun miehen silmiin Bahrami keskeytti rangaistuksen täytäntöönpanon.

- Jokaisen meistä täytyy yksilöinä yrittää kohdella toisiamme kunnioituksella ja ystävällisyydellä, jotta yhteiskunta muuttuisi paremmaksi, Bahrami perusteli päätöstään uutiskanava CNN:n haastattelussa."

Oon fiilistellyt sikana tätä Iltalehden uutista. Se kertoo naisesta, joka vaatii oikeudelta kostoa ja sai luvan siihen, mutta päättää viime hetkellä, ettei sit haluakaan sitä.

Oisko pokkaa? Jos joku tuhoais mun kasvot, voisinko antaa anteeks? Ymmärtäisinkö, ettei kostaminen muuta mitään, ettei se, että tuhoajalle tehdään samoin, anna mulle mun kasvoja takaisin?

Tosta koko uutisesta (linkki tekstissä) käy ilmi, miten epäreilu Bahramin tilanne on. Jo kosinta itsessään on tappouhkaus, ja sen esittää henkilö, joka ei ole mikään rakastaja vaan ahdistelija; vaikka nainen on menettänyt kasvonsa, hän ei voi saada korvaussummasta kuin puolet, koska on nainen.

"Bahramin mukaan Movahedi on kaikesta huolimatta osoittanut, ettei kadu tekoaan ja on ollut töykeä uhriaan kohtaan vielä viime hetken pelastumisensa jälkeen."

Oisko pokkaa? Oisko rohkeutta olla noin suuri ihminen, antaa anteeksi tietäen, ettei kuitenkaan saa siitä mitään kunniaa, ettei se muuta mitään, että hyökkääjä luultavasti tekis saman uudelleen jos saisi valita? Oisko pokkaa?

Mä oon antanut anteeksi paljon asioita. Oon myös sanonut, että annan anteeksi, mutta sisimmässäni tiennyt, etten oikeasti anna: että haluaisin olla niin suuri ihminen, mutten ole. Etten kehtaa tunnustaa, että vihaan ja inhoan ja en todellakaan aio unohtaa.

Toivoisin, että voisin oppia tästä uutisesta jotain. Että muistaisin tän, jos koen epäreiluutta. Että muistaisin, miten hyvin mun asiat on, miten pieniä mun kokemat ongelmat yleensä on, miten niistä voi päästä yli. Miten ei katkeroiduta; miten annetaan anteeksi.

"Bahrami ei odota muiden seuraavan hänen esimerkkiään antaa anteeksi pahoinpitelijöilleen.
- Mutta jos he tekevät sen, he osoittavat olevansa suuria ihmisiä."