Mitä hyötyä keskustella

Usein, kun mulla on ollut joku ongelma tai hankala tilanne, oon miettinyt, että postaisin siitä nettiin ja keskustelisin ihmisten kanssa aiheesta. Sit en kuitenkaan tee sitä.

Tuntuu turhalta.

Oon aika huono keskustelemaan asioistani, jos ne on Syviä ja Vakavia. Multa pitää melkein kysyä ihan aiheesta, että alan jutella siitä. Joskus harvoin haen suoraa tukea johonkin asiaan (ja oon onnekas, koska oon aina tukea saanut). Mutta mua ei oikeastaan huvita esimerkiksi vatvoa parisuhteita.

Silti parisuhteista avaudutaan enemmän ja enemmän netissä. Vaikka eihän kukaan ulkopuolinen pienen tekstinpätkän perusteella VOI mitenkään arvioida uppo-outojen ihmisten parisuhdetta ja heidän henkilökemioitaan. Eikö ihmiset itse osaa pohtia, tuntuuko kumppanin teko hyvältä, pahalta, vaiko ei miltään? Eikö ihmiset enää ymmärrä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei? Mikä helvetin hinku on saada vierailta kanssasurffailijoilta jokin mielipide OMASTA parisuhteestaan?

Let's fake it: kynnysmatoista kilareihin

Kun aion kirjoittaa ongelmani nettiin tai muualle, mulle tulee se tunne, ettei siitä oo hyötyä, koska tiiän jo vastauksen. Syvällä sisimmässäni tiiän jo vastauksen.

Oon ollut elämässäni pari kertaa tilanteessa, joissa oon sanonut etten tiiä, mitä haluan, ja näin jälkeenpäin jälkiviisaana voin todeta, että tiesin kyllä. Pelotti liikaa leimautua pahaks ihmiseks ja itsekkääksi kusipääksi, joten en voinut tunnustaa.

Joskus haluan jutella, vaikka tiiän jo vastauksen. Silloin usein haluan tietää, tekiskö toinen samalla tavalla. Sitä hakee varmistusta: sano, etten oo hullu, sano, että saan haluta sitä ja tätä, sano, etten oo paha ihminen.

Usein ne sanookin.

Oon myös kysynyt suoraan: oonko paha ihminen. Vastaus on aina ollut ei. Joskus sitä kaipaa semmosta vahvistusta: rakastaksä mua vielä vaikka toimisin näin rakastatko häh

En oikein tiiä, miks muut keskustelee. Onko se samanlaista kuin mulla: sitä, että halutaan vahvistusta sille, mikä oikeestaan jo tiedetään muttei kehdata sanoa. Vai onko se oikeasti sitä, että auta en tiedä en oikeasti osaa.

Miks kannattaa keskustella?

Kuva, jonka Strength & Philosophy (@strengthandphilosophy) julkaisi Joulu 12, 2014 at 11:20 PST

Mitä jos olis niin, että rakkauden saa pyytämättä

Vaihdoin puhelinta ja jouduin tyhjentämään vanhasta luuristani kaiken. Luonnokset-osiosta löysin paljon puolikkaita ajatuksia ja ideoita. Yksi meni näin: mitä jos olis niin että rakkauden saa pyytämättä mutta viha pitää ansaita

Mitä jos olis niin, että rakkauden saa pyytämättä, mutta viha pitää ansaita?

Kun katsoo esimerkiksi leffoja, soturin tai ritarin tai muun mahtipontisen agenttihenkilön täytyy aina todistaa olevansa luotettava. Niin että mistä mä tiiän että sä oot hyvä tyyppi! Eihän sitä nyt vaan voi sinisilmäisesti luottaa KAIKKIIN ainakaan leffassa

Usein sanotaan, että kunnioitus täytyy ansaita. Että nyt tällä hienolla suoraselkäisellä toiminnallasi olet nyt ansainnut kunnioitukseni. Miksi?

Eikö toista ihmistä voi lähtökohtaisesti kunnioittaa? Ihan ilman sankaritekoja, hyväntekeväisyyslahjoituksia, mummonauttamisia?

Toisen luottamuksen voi ansaita olemalla luotettava henkilö Sherlock tässä hei. Käytännössä täytyy siis tehdä X-määrä lupauksia ja pitää ne; jos ei pidä, on epäluotettava eikä luottamuksen arvoinen.

Paitsi että kaikki mokaa joskus.

Jos on kokenut paljon pahaa ja petosta, ymmärrän, ettei luottamus tuu itsestään. Sitä ikäänkuin alkaa uskoa, että maailma onkin paha ja ihminen lähtökohtaisesti haluaa jotain, ajattelee taka-ajatuksia. Se on luonnollista: sitä tulee varovaiseksi. Mut entä, jos luottamuksen sais pyytämättä?

Mitä jos olis niin, että rakkauden saa pyytämättä, mutta viha pitää ansaita?

Ei tarttis tehdä mitään, olla mitään. Ei tarttis todistaa mitään. Ei tarttis olla tällainen tai tuonlainen, tietynlainen. Tarttis vaan olla.

Sitä katsois toista ihmistä ja ajattelis: lämmin, kiva ihminen, lähtökohtaisesti hyvä. Varmasti loistava heppu töissä tai kotona, tai vaikka molemmissa. Hyvä tyylitaju ainakin on, hieno mies. Niin nätisti pitää lasta kädestä, hyvä ihminen. Kiireisesti puhuu kännykkään, taitaa olla ahkera työntekijä tämä nainen.

Mitä, jos kaikkien ominaisuudet oliskin vaan ominaisuuksia? Ei lähtökohtaisesti olis hyvä tai paha, jos jollakin on kova ääni, ruma takki, outo haju. Jos kaikki olis vaan?

Mitä jos olis niin, että rakkauden saa pyytämättä, mutta viha pitää ansaita?

2014 uudenvuodenlupaukset – miten meni?

Vuosi alkaa olla ohi, ja on aika tutkia, miten mun uudenvuodenlupausten kanssa kävi.

1. Haluan oppia ilmaisemaan vihaisuutta paremmin. Kun olen vihainen, kysyn itseltäni: "miksi tunnen näin" ja jatkan siitä.

TULOS: Tää on mennyt aika hyvin. En enää pelkää niin paljon, jos joku on mulle vihainen. Mun on edelleen vaikea olla vihainen ja tunnen syyllisyyttä, jos olen jotenkin "paha". Oon kuitenkin oppinut erottamaan, kritisoidaanko mua vai mun tekemiä asioita. Se on hyvä. Työtä on vielä.

2. Haluan oppia entistä enemmän kuuntelemaan itseäni. Kun mulle tulee joku olo, en selitä sitä pois malliin "älä sekoile" tai "ei tässä mitään". Kuuntelen itseäni.

TULOS: Oon tullut paremmaksi. Elämä on myös rentoutunut, kun oon alkanut ymmärtää, miks tuntuu joltain. Osaan myös erottaa sen, mistä tunteet tulee: olin tilanteessa, jossa olin hyvin ahdistunut, ja ymmärsin, ettei tilanne niinkään ahdistanut vaan se, että muutkin samassa tilanteessa oli ahdistuneita. Se ei poistanut ahdistusta, mutta auttoi vähän tajuamaan. On edelleen vaikeaa olla ahdistuneena, mutta paremmin menee.

3. En välttele vaikeita puheenaiheita siksi, että on helpompaa olla sanomatta.

TULOS: Petrattavaa on. Tälläkin hetkellä panttaan yhtä vaikeaa asiaa. Toisaalt oon sanonut suoraan, jos on paha mieli. Tulos on kiikunkaakun.

4. Haluan nähdä vaivaa ystävieni näkemisen eteen. Sovin yhden tapaamisen kuukaudessa. Matkustan, jos täytyy. Viime vuosi meni hyvin, sama jatkukoon tänä vuonna.

TULOS: Meni hyvin alkuvuodesta, mutta kesän jälkeen tää räjähti käsiin. Mulla oli syksyllä tosi kiireinen työelämä ja se on kätevä tapa tappaa kaikki muut menot, koska ite ei jaksa ja toinen ei välttis kykene matkustamaan. Toisaalta: kun olin lomalla, petrasin tätä niin, että kävin kylässä sellaisilla ihmisillä, joita en oo ehtinyt hetkeen nähdä. Tulos on kiikunkaakun.

5. Haluan jatkaa harrastuksiani, tanssia ja jousiammuntaa. Alan käydä lukemassa mummoille. Oon jo sopinut, että aloitan tammikuussa! :3

TULOS: En koskaan päässyt lukemaan mummoille. Mulle sanottiin, että tarvetta ei ole just nyt. Otin yhteyttä toiseen paikkaan, ja sielläkään ei ollut. En oikein voi käsittää, miten ihmisiä voi kuolla koteihinsa yksin, mutta seuralaisia ei silti tarvita. Aion jatkaa tän asian selvittämistä ens vuonna. Tanssimassa oon käynyt, ampumassa en, mutta oon tehnyt puukäsitöitä ja askarrellut. Eliii ei ihan putkeen mennyt, mutta oon tyytyväinen siihen, että oon tehnyt luovia asioita.

6. Alan käydä salilla aina maanantaisin. Jos maanantai ei käy, käyn torsaisin. Haluan oppia menemään päälläseisonnasta yli siltaan, nyt se pelottaa vielä liikaa.

TULOS: En pääse yli siltaan. Enkä oo kyllä reenannutkaan.

7. Haluan lukea Kalevalan. Kokonaan. Oon kerran aloittanut, mutta laina-aika loppui ja keskenhän se jäi.

TULOS: Ostin Kalevalan antikvariaatista. On lukematta. Katselin muutenkin vuoden lukulistaa, ja oon lukenut vuoden aikana 13 kirjaa. Se on yks kuukaudessa, mutta tuntuu silti vähältä.

8. Haluan kirjoittaa paljon.

TULOS: Oon kirjoittanut.

9. Haluan matkustaa yksin.

TULOS: Tehty. :3

10. En enää jahkaile. Teen.

TULOS: Tää on mennyt melko hyvin. Oon myös oppinut antamaan itselleni luvan jahkailla, jos oon tosi väsynyt, eli silläkin saralla menee ihan hyvin.

Kokonaisarvosanaksi antaisin itselleni ehkä 7 tai 8. Tehtävää on vielä. Muttei tää onneks oo niin vakavaa, ja kalenterista tulee lisää päiviä parantaa.

Jos ne vihaakin mua

”Asiat riitelevät, ei ihmiset.” ”Älä ota sitä niin henkilökohtaisesti.” ”Oletkohan sä vähän liian herkkä?” Olet varmasti kuullut kaikki edelliset latteudet. Se miten ihmisen suhtautuu ammattiinsa on jokaisen henkilökohtainen kysymys ja persoonariippuvainen.

Ota tai älä ota henkilökohtaisesti, Tommi Laiho – M&M 

Mun tunne-elämä on siitä jännää, että saatan olla täysin välinpitämätön muiden mielipiteistä tuhannessa asiassa, kunnes tulee se päivä, kun alkaa  ahdistaa.

Oon katsellut omas toimintaani ulkoa jo melko kauan ja tiedän, koska ahdistus iskee. Ahdistus ei iske:
Asiallisesta kritiikistä työasiassa taitaitoon liittyvässä asiassa
Jonkun tyypin ohimenevästä kommentista

Ahdistus iskee:
Jos joku, jonka tunnen, vois olla mulle suuttunut asiasta, joka on henkilökohtainen (ei siis työasia tai taitoon liittyvä asia).

Työasiat on jotenkin eri, koska jokainen mokaa joskus, mä oon hyvä mun työassä ja osaan ottaa vastuun ja myöntää virheen. Kyllähän se hävettää ja tuntuu vähän tyhmältä, mutta se ei Ahdista.

Henkilökohtainen elämä on mulle vaikeampi juttu.

Mun oli pitkään vaikea sanoa ei ja siks miellytin kaikkia kaikilla tavoilla. Kunhan  kukaan ei vaan koskaan voi sanoa, että Tuo On ilkeä TUO on paha ihminen. Se oli tärkeintä. Minä en koskaan saa olla paha en koskaan saa aiheuttaa pahaa mieltä.

Oon tullut paremmaksi. Esimerkiksi työasiassa,  jossa kestän kritiikin ja pystyn myös huomaamaan, jos joku on "vain" ilkeä, ei auttaakseen tai ohjatakseen vaan vain ollakseen mulkku.

Mutta jos pelissä on henkilöminä, ei työminä, asia muuttuu.

Jokaisella on rooleja. On sukulaisten luona -rooli, työrooli, isosiskorooli, huoltajarooli, en minä kaipaa apua vaikka oikeasti olen hukkuamaisillani -rooli. Roolia vaihdetaan tilanteen mukaan ja kaikki roolit kuuluu asiaan. Ei se oo huono, että työminä ja vapaa-ajan minä on erillään.

Työroolissa oon vastuullinen, reilu, rento, asiallinen.

Mun henkilökohtaiden elämän rooli on edelleen: on kiva, hyväksyy, ymmärtää. Joskus unohdan, ettei mun tartte pelätä, mitä muut sanoo tai onko ne vihaisia ja nauraako ne ja vihaako ne mua. Ettei ne vihaa, nehän on mun kavereita. Mun ystäviä.

Mut sehän siinä onkin pahinta. Ne on kavereita, rakkaita. Entä, jos rakkaat suuttuu? Ja hylkää?

Siitähän pelossa on kyse: että jotakin otetaan pois sulta.

Sitä pelkää, että muut huomaa, ettet ookaan aina kiva. Ettet oo mikään Sveitsi, jolla ei oo mitään mielipidettä.

Mä en väittele. Voin keskustella, mutta yleensä sellaisten kanssa, jotka on samaa mieltä asiasta tai on samaa mieltä ja tietää enemmän kuin mä. Se, että pitäis keskustella jonkun kanssa, joka on mielipiteiltään aivan eri ääripäässä kuin mä, kauhistuttaa mua.

Mietin myös, että jos ihminen vetää pikkuasiasta herneen nenään ja sanoo tyhmäksi, kannattasko semmosta ihmistä ylipäätään säilyttää kavetina. Tiiän kyllä, miten neuvoisin ystävää tässä asiassa: ei, ei kannata.

Muiden elämä on helppo. Oma on vaikee: se on oma, se tuntuu vakavalta. Ja joskus virheet tuntuu maailmanlopulta.

Annan myös muille erivapauksia. Vaikka oon ite eläny itteni kanssa vuosia,  joos joku sanoo että oon puolueellinen, saatan miettiä kauan että onko toi oikeessa. Kerran mua väitettiin rasistiksi ja sen sijaan että olisin alkanu riehua että ENKÄ OO vietin kaks päivää miettien, että nyt toi vihaa mua se aattelee että oon kamala miks sanoin sille niin ja näin. En mieto, että miks toi väärinymmrtää mua; mietin, miks olin niin tyhmä että tulin väärinymärretyksi.

Oon hyvä monissa asioissa. Annan nopeasti anteeks enkä hätkähdä pienistä, mutta jotenkin oletan, että muut ei anna. Että ne hätkähtää ja väärinymmärtää mua saman tien.

Niin ei oo sattunut usein. Silti oletan, että se on totta. Sellainen on mielikuvamaailma, joka jokaisella meistä on: kuva maailmasta hyvänä tai pahana, kuva tuntemattomista vaarallisina, kuva Suomesta puhtaana. Kuvia kuvia kuvia.

Joskus sitä unohtaa, ettei ite tartte uskoa kaikkia omia ajatuksiaan. Unohtaa, että nekin on ideoita. Linssien läpi maalattuja kuvia maailmasta.

Ja kuvia voi aina muuttaa.

Älä sinä uhkaa minun totuutta

No se on sitten voivoi jos en ole beibi susta in

Mut miksi silti luulet että kaiken tiedät paremmin

Apulanta – Minä Olen Voittaja

Näkökulma on omituinen juttu. Se, että on syntynyt ja elänyt siihen asti, että alkaa tajuta itsensä muista erillisenä, synnyttää näkökulan. Minä. Minä olen, minä katson. Ne; nuo muut, en minä.

Näkökulmia on yhtä monta kuin ihmisiäkin. How many people are in the world? 

7.125 billion (2013)

Earth, Population

Current World Population

7,275,463,315

Niin sanoi Google.

Nyt kun näkökulmia on seitsemän miljardia erilaista, tulee eteen se ongelma, että mun näkökulma on mulle oikeampi kuin sun, ja sun näkökulma on parempi kuin ton toisen, ja niin me ollaan kaikki oikeassa.

”Tavalliselle ihmiselle osallistumisesta on tullut vaikeaa.”, Korhola toteaa. Onko kukaan kertonut Korholalle, ettei tavallinen ihminen saa 8 500 euroa kuukaudessa tekemättä mitään, eikä valtaosa tavallisista ihmisistä voi edes haaveilla tällaisesta kuukausiansiosta, vaikka tekisi koko ikänsä töitä.

Sannamarin.net: HYVÄOSAINEN, ÄLÄ LEIKI HUONO-OSAISTA!

Valaisen häntä siitä, että olen soittanut ympäri Helsinkiä riittävän kauan tietääkseni, että hyviä, varjoisia spotteja on vaikka kuinka, ja että hän joko yrittää tietoisesti valehdella tai sitten on vaan tietämättömyyttään väärässä. Nyt hänen tarinansa muuttuu: Kyse onkin siitä, että kyseessä on kaupungin paras esiintymispaikka ja muualta tulee vain neljännes tämän paikan masseista.

Kiva kyynärpäätaktiikka.

Henry Vistbackan FB-status 

Sitten kun sitä 40 vuotta elää oman näkökulmansa kanssa, jonka ehkä oppi eläessään joidenkin samanmielisten ja samaa asiaa kannattavien keskuudessa, alkaa uskoa omaan paremmuuteensa. Kyllä elämä on tällaista, minä tunnen elämän. Näin minä elän ja näin sen kuuluu mennä. Tällaista on olla minä ja tältä oleminen tuntuu, noin niinkuin yleensäkin. Miksi joku tuntisi toisin.

Niin, miksi.

Oon joskus miettinyt, näkeekö kaikki värit samalla tavalla. Että onko mun punainen sama kuin sun punainen ja jos sanon lila, mitä se on sulle.

En saa koskaan tietää.

Kommentit kuten "kyllä sä sitten vanhempana ymmärrät", "sitten kun katsot elämää vanhempana vähän taaksepäin", "sinä oot kuule vielä niin nuori ettet tiedä oikeasta elämästä yhtään mitään" on nuorelle äidille ihan arkipäivää, ja kyllä, olen niitä saanut itsekkin osakseni uudestaan, ja uudestaan.

Jenaya blogissa Kerrron sulle tarinan elämästä: Ehkä sä ymmärrät sitten kun oot vähän kasvanut - Asiaa ikäasenteista ja nuorista vanhemmista.

"Not only did I lose my brother that day, but I lost my mother too. Life from then on was about her suffering. She stayed home all day, she cried, she didn't pay much attention to us. Nothing was allowed to be more important than her suffering. Nobody else was allowed to have important problems. Her pain had to be worse than everyone else's. She preferred it that way."

Käyttäjän Humans of New York FBstä

Koska ihminen on oman kehonsa vanki ja näkee asiat tän yhden lihamöykyn (anteeksi) sisältä, sitä helposti samaistaa, ja samalla eristää. Minä oon tällainen tuo ei. Tuo näyttää tuolta tuo tältä. Ihmisen näköaisti on valtavan kehittynyt ja varsinkin länsimaissa eletään kulttuurissa, jossa ulkonäkö myös on tärkeää.

Kun johonkin asiaan uskoo vuosia, vuosikymmeniä, se alkaa tuntua todelta. On totta, avioliitto on tällainen. On totta, että tällainen työ on kunnon työtä. On totta, että äitiys on tällaista.

Ja kun se ei olekaan, naps. Syntyy riita, hämmennys. UHKA. Tuo uhkaa minun oikeaani.

Kun tarpeeks kauan elää yhtä totuutta, alkaa uskoa, että se on totta. Ei näe sitä mielipiteenä, näkökulmana, omana elämäntapana; sen sijaan näkee sen yleismaailmallisena totuutena siitä, mitä elämä on, mitä ihmisyys on ja mitä sen kuuluu olla.

In some ways, both of you are "right."

He doesn't understand who you are on that level and you don't get why he can't just agree with you.

By right, I mean, his life experiences have validated his ideas about the world. It does not mean he is correct, but in his head he is right.

Poisonous_Wallflower on Boyfriend (M25) and I (F25) had a blowout fight over 12 Years a Slave.

Kun tottuu johonkin, siitä tulee totta. Kun kokee jotakin uudelleen ja uudelleen, siitä tulee totta. Miehet ovat sikoja, elämä on pelkkää kärsimystä. Koen näin tämän täytyy olla totuus. Elämä on tylsää ulkomailla on kaikki paremmin tämän täytyy olla totuus. Suomi on paska maa tämän täytyy olla totta. Suomi on maailman paras maa tämä on totuuteni.

Totuuksia on useita. Seitsemän miljardia totuutta. Osa voi olla sun kanssa samanlaiia, ja sekös on mukavaa. On aina mukavaa saada vahvistusta sille, mitä itse uskoo: a-HAA siis tuokin uskoo, että äidin kuuluu jäädä kotiin! Haa mähän sanoin, totuus totuus!

Sitten, jos totuus onkin väärä, eli jonkun muun totuus, sen voi helposti mitätöidä: sinä et tiedä elämästä mitään, odotas vaan kun olet vanhempi, no mutta MEIDÄN kulttuurissa, ei Suomessa noin, ei aikuiset noin, lapsien kuuluu. 

Piiri pieni pyörii.

Thought of the day: pic.twitter.com/0J4itO9seQ
— Mind Blowing Facts (@urmindblown) 16. marraskuuta 2014

Totuushan ei ole ongelma. "Totuus" on pelkkä sana.

Totuus on termi, jolla rajataan osa pois: valhe, epätosi. Se, mikä nyt ylipäätään on epätotuutta ja mikä vain erilaista, on suuri väittelyn paikka.

"Totuus" on hyvää, oikeaa. On hyvä puhua aina totta. Valhe, epätosi on paha asia. Ei saa valehdella. Ehkä siks totuus on niin tärkeää: totuus on hyvien tyyppien juttu, hyvät tyypit tietää, mikä on totta. Ja sit tulee joku nainen, joka tunteekin olevansa mies, ja totuutta uhataan. Eihän elämää NOIN kuulu elää

"Totuus" terminä on vähän samaa kastia kuin "normaali". Se on kätevä tapa tuputtaa omaa oikeaa näkökantaa, joka sulkee muut pois. Kun näkökulmasta tulee totuus, se on jotenkin kiveen hakattu, pysyvä. Näkökulmista voi keskustella, mutta totuus, se ei pala TULESSAKAAN KUULETKO

Se, että mun näkökulma on mun, ei tee siitä yleispätevää totuutta joka kattaa kaikki maailman ihmiset tästä ikuisuuteen. Voin määritellä oikeaa elämää ja ihanteellista normaaliutta vaikka maailman tappiin asti, mutta se ei tarkota sitä, että mun teoriat yhtäkkiä hyväksyttäis yleismaailmalliseksi totuudeksi ja kaikenlaiset väärät hourailut lakkais uhkaamasta mun todellisuutta.

Olen sitä mieltä ettei kaikesta tarvitse sanoa suoraa mielipidettä. Jos siitä on jollekin jotain hyötyä, silloin on aihetta tuoda epäilyksen sana pöytään, mutta jos kommentista ei ole muuta hyötyä kuin toisen mielen madaltaminen, voi mielipiteen jättää sanomatta.

Rakkaudella, Hannele: "Oot huippu!"

Ei oo mitään totuutta. Ei oo yhtä oikeaa, ei oo yhtä normaalia. Ja sekös on niin kamalan hankalaa.

Joidenkin täytyy roikkua normaalissaan ja totuudessaan kynsin hampain, koska muuten elämä olis liian monimuotoista, liian kirjavaa, liian kaaosta. Olis liian vaikeaa ymmärtää, että on tuhat miljoonaa eri tapaa ajatella ja nähdä ja värittää ja pukeutua. Se olis liikaa, joten on parempi, että minä uskon minun totuuteen ja sillä sipale.

Jos on itse saanut vain yhden vaihtoehdon, yhden tavan, yhden ihmistyypin, yhden mallin, ei uskalla suoda niitä muillekaan. Koska sittenhän elämä olis ihan hirveää, kaikki vois olla vaikka onnellisia. Ja ei oikea todellisuus ole sellaista, eihän.

Kuva The Hunger Siten FB-sivulta.

Riko kaavoja

Luin jo kauan aikaa sitten tekstin siitä, miten ihmismieli menee rikki. Siinä sanottiin seuraavaa.

Ihmismielen rikkoutumiseen suhtaudutaan tuottoisan yhteiskunta-ajattelun näkökulmasta jopa niiden toimijoiden joukossa, jotka ovat mieleltään särkyneiden asialla. Puhutaan toipumisesta ja eheytymisestä. Tarkoitus on hyvä ja aikaan saadaan hyvää, mutta taustalla on ajatus, että kaikkien kuuluu saada toipua. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että toipumista pidetään tavoiteltavana ja suotavana. Tämä voi olla tietyssä mielessä rikkimenneen syyllistämistä.

Tästä tekstiin Särkyminen on kaunista – yksi näkökulma mielenongelmiin

En oikein ymmärrä kirjoittajan pointtia. Ootko koskaan ollut menossa nukkumaan ja herännyt pakottavaan paniikkiin ja ahdistukseen, johon ei ole mitään, siis ei niin mitään, syytä? Siinä kohtaa ei kuule muuta haluakaan kuin apua ja toipumista.

Mutta ei nyt puhuta siitä.

Meitsi oli vuosikausia ihan kujalla itsensä kanssa. Elin oudoissa parisuhteissa, joissa ei ollut päätä eikä häntää, en osannut olla yksin, tukeuduin kehen tahansa, joka vähän sattui syliä avaamaan. Enkä tajunnut, mistä on kyse.

Vasta myöhemmin, vanhempana, aloin tutkia itseäni ja tajuta. En siksi, että kaverit, äiti, suku tai lääkäri käski. Vaan siks, että kyllästyin itseeni, siihen, mitä tapahtuu.

Jos jatkuvasti tekee jotain ja se joku ei toimi, kantsii ehkä tehdä jotain muuta hetki. Koska kaavoja voi rikkoa vain rikkomalla kaavoja.

Se on muuten ihan perseestä.

Se on sitä, kun et osaa toimia kuin yhdellä tavalla. Sitä, että kun poika tekstaa, yrität olla tekstaamatta mutta se hylkäämisen pelko ja miellyttämisenhalu on niin suurta, että teet sen kuitenkin. Vaikket oo varma etkä tiedä, haluatko edes. Mitään.

Olen syönyt masennuslääkkeitä. En täyttääkseni vatsaani, en nautiskellakseni hyvästä juustosta. Minä söin niitä lääkärin määräyksestä, koska olin rajummin ja pidempään sairas kuin koskaan sitä ennen ja koskaan sen jälkeen. Masentuneelle masennuslääkkeet ovat tarpeellisia, ja on paitsi typerää, myös julmaa niitä dissata.

Viimeksi osallistuessani hullujen tapaamiseen moni mielenterveyskuntoutuja kertoi, että aina on lähi- ja tuttavapiirissä joku, joka ei ymmärrä lääkkeiden käytön tärkeyttä. 

HS.fi, Rosa Meriläinen: Onneksi on masennuslääkkeet

Kun lakkaa toimimasta niin kuin on aina toiminut, tapahtuu outoja asioita.

Ensin sitä luulee, että jos nyt lopettaa tämän, jos nyt avautuu, jos nyt ei avaudu, niin varmasti joku suuttuu, tulee riita, sitä kuolee, kaikki hylkää, oot paska ihminen.

Sitä ei tapahdu.

Kertaakaan kukaan ei ole sanonut mulle, että ohhoh onpas susta tullut itsekäs kun et enää jaksa kuunnella ja hyvitellä ja olla aina että joo joo. Päinvastoin: oon saanut kehuja ja vihjauksia siitä, että muut toivois pystyvänsä samaan.

Oon tietenkin onnekas. En oo mulkkujen ympäröimä.

Kun on paskamaisen perheen ympäröimä, itseään ei voi muuttaa ilman, että joku suuttuu. Ja arvatkaa mitä? Jos sitä viimein lakkaa tukemasta alkoholistia ja hyysäämästä läheisriippuvaista, ne ottaa itseensä ja suuttuu. Ja se on ihan okei.

Semmosta se on.

When the time comes pic.twitter.com/sReEuH8YAO
— The Expherience (@Expherience) 6. lokakuuta 2014

Aluks ahdistaa. Niin paljon, että kesken ravintolaillallisen pitää mennä vessaan itkemään, koska tuntee olonsa niin etuoikeutetuks kusipääksi kuin vain voi. Terkkuja kokemuslandiasta.

Mutta sitten, sitten. Sit huomaa yhtäkkiä: olen vapaa.

Ei mun tarttekaan tehdä aina samoja juttuja samalla lailla. Ei mun tarttekaan olla mikään maailman virrassa lilluva uhri, jota vaan riivitään eri suuntiin.

Mä voin mitä vaan.

You know all those things you've always wanted to do? You should go do them.
— Strong Women (@twomencandoall) 3. marraskuuta 2014

Sitten alkaa syyllisyys. Se, että no miks uhrasin vuoden kaks kymmenen tekemättä mitään miksi voi miksi käytin niin paljon aikaa.

Vastaus on: siksi. Siksi, koska käytin.

Ei voi käyttää vähempää aikaa kuin tarvitsee. Sit kun on valmis, on valmis. Ei ennen.

Sellaista on elämä.

Maybe happiness is learning to take yourself out of the equation, and realizing others' behavior and opinions are more about them than you.
— lars (@MindBytes) 12. elokuuta 2014

If you do what you’ve always done, you’ll get what you’ve always gotten.
— ⇦Mr. Tweetard™ (@DigitalDropz) 2. heinäkuuta 2014

Linkitä mulle blogisi

Musta olis kiva tietää, ketkä täällä käy.

Linkitä mulle blogisi.

Mutta eihän miestä voi raiskata

Luin Ilta-Sanomista jutun miehestä, joka tuli isäksi tahtomattaan. Tässä katkelma.

- Heräsin siihen, että vaimoni oli saanut osan minusta hereille ja ratsasti minulla. Pyysin häntä lopettamaan, sillä olin niin huonovointinen, että pelkäsin, että oksennan.

IS.fi: 33-vuotias mies tuli isäksi vasten tahtoaan – heräsi vaimonsa suoriin puuhiin

Ihan läpällä vaihtakaapa tuon miehen tilalle nainen. Kokeilkaapa.

- Heräsin siihen, että mieheni oli saanut osan minusta hereille ja ratsasti minulla. Pyysin häntä lopettamaan, sillä olin niin huonovointinen, että pelkäsin, että oksennan.

IS.fi: 33-vuotias nainen tuli äidiksi vasten tahtoaan – heräsi miehensä suoriin puuhiin

No katohan, siitähän tuli raiskaus! Mutta eihän miestä nyt voi raiskata. Asdfafasghas ai että olen vihainen

Se, miten ihmiset elää, mitä ne tekee toisilleen, mitä ne pitää ihan normaalina, hämmentää mua jatkuvasti ja loputtomasti. Kuten esimerkiksi:

Mies ja nainen olivat aiemmin seurustelleet, eronneet ja jatkaneet yhteiseloa vuoden 2013 alussa. Naisen mukaan alussa meni hyvin. Häntä ei pahoinpidelty ensimmäisen viikon aikana.

MTV.fi: Naista pahoinpideltiin neljä kuukautta lähes päivittäin - korvaukset 500 e/kk

Ai et saanut viikkoon turpaas? No mutta sittenhän kaikki on vallan mainiosti ihan okei!

Instagramissa on käyttäjä, joka kerää yhteen viestejä seuranhakupalveluista. Viesteissä on se idea, että kaikki on jees ja ihanaa ja söpöä ja romanttista niin kauan, kun nainen ei sano ei. Kun sanoo, ääni kellossa muuttuu.

Regram from our sister in the fight against #tinder creepazoids, Alison Stevenson @justaboutglad 👯🙅🙅#BYEFELIPE

Een foto die is geplaatst door Bye Felipe 👋 (@byefelipe) op Nov 11, 2014 at 12:22 PST

No one wants to have a conversation with a logo. #BYEFELIPE

A photo posted by Bye Felipe 👋 (@byefelipe) on Nov 11, 2014 at 8:38am PST

Called her a fat ass and then tried to bring it back. 👏👏 Nice try. #BYEFELIPE

Een foto die is geplaatst door Bye Felipe 👋 (@byefelipe) op Nov 11, 2014 at 9:01 PST

Oh, because we owe you our bra sizes. Always going for the weight. #SMH #BYEFELIPE

Een foto die is geplaatst door Bye Felipe 👋 (@byefelipe) op Okt 10, 2014 at 11:06 PDT

LOL. How quickly they change their tune. #rejectedboys of #plentyoffish #BYEFELIPE

Een foto die is geplaatst door Bye Felipe 👋 (@byefelipe) op Nov 11, 2014 at 1:29 PST

Luin tuossa kirjan nimeltä F*ck it, the Ultimate spiritual way. Siinä opetetaan, että kaikelle voi vaan sanoa "fuck it", siis "vitut tästä". Sitten, kun ei välitä, elämä muuttuu helpommaksi, ja on helpompi toimia. Tässä ote kirjasta.

Koska blogger kääntää kuvan miten sattuu, sanon vitut siitä ja jatkan joka tapauksessa.

Kirjan mukaan hyvää ja pahaa on aina ollut ja tulee aina olemaan. Pahaa ei voi deletoida maailmasta, se ei vain ole mahdollista. Ei siis kannata stressata yötä  päivää maailman pahuudesta, koska muuten nuppi repeää jossain vaiheessa.

Ootteko muuten koskaan lakanneet stressaamasta tosta vaan? Ai että se on helppoa eiku

 She says she was blindsided by an email her husband sent as she left on a business trip that accused her of being too stingy in the bedroom. As proof, her husband attached a spreadsheet which he had been using to secretly document every time he had attempted to initiate sex. Seriously.

Disgruntled Husband Compiles Spreadsheet Of Every Time His Wife Declined To Have Sex, AUTHOR: JAMESON PARKER

Aina joskus menee hermot ja aina ei jaksa olla kiva. Mutta miks rakkaasta ihmisestä tulee yhtäkkiä täys mulkku, jos viinalla ja huumeilla ei ole osuutta asiaan? Oliko ne koko ajan mulkeroita, jotka vaan peitteli mulkeroutensa hyvin?

Voiko kenestä tahansa tulla tyyppi, jonka mielestä on okei raiskata miehensä, koska se vauva on nyt vaan saatava?

Voiko susta ja mustakin tulla sellainen?

Löysin Twitteristä tilin, jossa on typerien ihmisten/huonoa elämää elävien ihmisten tekstejä ja kuvia. Sen kuuluis ilmeisesti olla hauskaa ja huvittavaa luettavaa. No, ei ole.

Lmao 😂😂 pic.twitter.com/r7FmoALRRP
— Funny Fml (@TheFunnyFml) 10. marraskuuta 2014

No chill 😭😂 pic.twitter.com/MM7TqooEMb
— Funny Fml (@TheFunnyFml) 9. marraskuuta 2014

Mikä hitto siinä on, että muista on niin helppo tehdä uhreja? Että omaa pahaa oloa helpottakseen sitä vetää turpaan vaikka omaa lastaan? Että sitä pystyy oikeutamaan kaikenlaiset haukkumiset, aistamiset ja ilkeilyt itselleen tuota noin vaan: vanhemman oikeus, äidin oikeus, jonkun piti sanoa, se ansaitsi sen, ei tommoset selviä maailmassa, se teki minut vihaiseksi

Useimpien mielestä pahoinpitelevälle puolisolle ei pidä antaa anteeksi, koska silloin pahoinpitely jatkuu. Mutta pitääkö antaa anteeksi äidille tai isälle, joka ryyppää, nöyryyttää, heittäytyy marttyyriksi tai suosii yhtä lapsista?

Kodin kuvalehti: Vanhempia ei tarvitse kunnioittaa

Miks on niin helppoa olettaa, että muut ihmiset on meidän, meitä varten, meidän tarpeisiin luotuja heinäpusseja, joita voi paiskoa miten vaan? Miks on niin helppoa elää kieltäymyksessä kieltää olevansa väärässä kieltää kaikki ei edes ajatella

että minäkö olisin jotenkin paha

Oot vitsi tapa ittes

Tapahtuipa päivänä eräänä seuraavaa. Päätin antaa palautetta kaikille asiakaspalvelijoille, joita kohtaan päiväni aikana. Siis kaikille. Ruokakaupan kassalle, raitiovaunukuskille, kokille, lääkärille, hoitajalle, taksikuskille.

Päätin puhua suoraan. Sehän on paras tapa. Ihmisellä on oikeus puhua suoraan, sanoa, mitä mielessä on.

Kirjoitin palautteet Wordiin. Tällaisia niistä tuli.

Hei, kaupan kassa. Vähän oot nolo. Etkö saanu muuta työtä hahaha. Etkö päässy muualle töihin vaan surkeimmat luuserit on töissä Alepassa. Kannattaisko tappaa itses.

Miks tää raitiovaunu on joka aamu myöhässä?!!!!!!!!!!!! ETKÄ VOI EES AJAA AJOISSA KANNATTAISKO VITTU HANKKIA TOINEN TYÖPAIKKA JOS ET PYSTY AJAAN AIKATAULUSSA vitun luuseri

Suomalainen terveydenhuolto on vitsi. Tapa ittes

Teidän kasvispihvit on ihan paskaa hankkikaa parempi kokki oottekste jotain vitun maahanmuuttajia painukaa vittuun Suomesta!

Taksilla ajaminen tuhoaa maailman ja sä vaan ajat silti taksia EIKÖ HÄVETÄ?!?!?!??!?! Vitun homo luuseri

Tulostin nämä ja vein ne sitten hymyillen kaupan kassalle, raitiovaunuun. Ojensin ne ihmiselle ja katsoin häntä silmiin ja annoin hänen lukea mielipiteeni, siinä hänen edessään seisten. Sitten annoin hänen vastata minulle samalla mitalla.

Suomalaiset ostavat t-paitoja, joissa lukee ”Positiivisuus on perseestä” tai ”Se, mikä ei tapa, se vituttaa”. Eniten vituttaa kaikki -kirjasta on jalostettu kokonainen sarja: Toiseksi eniten vituttaa kaikki, Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki ja niin edelleen. Kustantaja myy myös kalentereita.

Kyllä australialaisetkin valittavat, mutta heille vitutus ei ole kansanperinne. Eikä siitä paineta paitoja.

Kodin kuvalehti: Noora Mattila, Kielteisyys ei ole hauskaa

Mitään yllä kuvaamaani ei tietenkään tapahtunut. Eihän lähikauppa tai terveysasema nyt mikään Internet ole.

Ei tota sun naamaa pelasta mikään

Terkkuja lifestyle-blogeista, joita niin moni lukee. Terkkuja kirjoittajilta, joilta moni hakee neuvoja, ohjeita.

Iho oli niin järkyttävässä kunnossa, että otin naamastani referenssikuvan myöhempiä aikoja varten (tarkoitus oli saada sellainen "ennen"-kuva), mutta se oli niin hirveä että kuva oli pakko poistaa.

Halo-Anne: Pari sanaa iho-ongelmista ja omia kokemuksia

Vaikka nämä tällaiset jättiläisripset niin ihanilta näyttävätkin, taitavat nämä toimia ehkä paremmin siellä drag-esityksessä. Ei mun liian heikoilla luomilihaksilla varustelluissa silmissä :D

Nude.costume.fi: Liian isot ripset

Vähän ärsyttävä tuo yksi kulmakarva.... Zoomataan ulos!

Saara Sarvas: DIOR 5 COULEURS - TRAFALGAR

Hei ps. Oonko mä ainoa bloggaaja, jonka asukuvat näyttää aina väh. 80% tältä: Onnea vaan miesparalle, kun joutuu mua kuvaamaan…

Karo stardust: Villis

Koska muu poppoo nukkuu vaikeaa yötä pois, on mulla aikaa ja halua tarkastella tätä mun kertakaikkisen kauheaan kuntoon päässyttä ihoani tarkemmin (ja näyttää myös teille muutama meikitön, jäätävä otos tuosta kauhusta, jos vaikka joku osaisi jelppiä...)

Rakkaudella, Hannele: Mitä imetys tekee iholle?

Joskus on sellaisia päiviä, ettei ehdi tai jaksa meikata. Ja sit ois kiva kuitenkin näyttää ihmiseltä tai edes sellaisen sukulaiselta.

Charlotan silmin: KIIRE? NAPPAA MEIKKIVINKIT (+VITSIT) MUKAAN!

Terkkuja keskustelupalstalta. Terkkuja paikasta, jossa sun 14-vuotias tytär viettää aikaansa lukien, tehden johtopäätöksiä, ymmärtäen.

Jos on ruma ilman meikkiä, mutta meikin kans jopa kaunis, niin...

onko silloin oikeasti kaunis vai feikkikaunis? :D

Demi.fi

Poikaystäväsi ensireaktio kun olit ilman meikkiä?

Itseäni hiukan kuumottaa. Sanokaa ihmeessä myös näytättekö kovin erilaiselta meikittä, esim iho-ongelmat tai vaaleat ripset/kulmat!

– Ei reagoinut muistaakseni mitenkään. Ei varmaan shokilta tullut sanaa suusta. :|

– Hmm eipä oikeen mitään, vaikka meikkaan siis aika vahvasti ja tietty oon sit eri näkönen ilman meikkiä.. Välillä heittää läpällä jotain "kuka sä oot?" -tyylistä juttua. Aikasemmat poikakaverit on sanonu paremman näköseks _ilman meikkiä, vaikken käsitä miten se voi olla kenenkään mielestä mitenkään mahdollistaXD ehkä miehet (näin yleistetysti) ei vaan pidä meikistä.

Demi.fi

Tässä taas todiste kuinka paljon meikki voi kaunistaa kasvoja

"instanaaman" takaa löytyy monesti tällaista.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2014021118029744_vi.shtml

– Martina on aika vanhan näköinen ollakseen 32v. Ja liian isot huulet ja rinnat on kamalat.

– Vasen silmä on vinkura, nenä on peruna ja kaksoisleuka kehittynyt.

Vauva.fi

eli tyttöystävä oli tuossa viikonloppuna yötä ja... järkytyin. illalla kun menimme nukkumaan niin tyttö pesi kasvot. sillä on kai ollu paha akne. meikin kanssa se näyttää hyvältä. iho on melkein täydellinen, silmät kauniit ja sellaset 'dramaattiset' kulmakarvat vähän niiku megan foxilla. :(( Pesi sitten kasvot ja kulmakarvat lähti, ja silmät oli vaan sellaset pikkuriikkiset ja mitättömät. Sitten ne akne arvet... hyi.

Suomi24.fi

Menin yhdessä nettikeskustelussa tunnustamaan, että saatan käydä suihkussa kerran viikossa. Jos ei oo treenejä tai muuta, pesen kainaloita ja muita alueita, mutten välttis hinkkaa ja kuori itseäni muuten. Reaktio: neljä tyyppiä diagnosoi mut masentuneeksi. Koska onhan sitä nyt depression kourissa, jos on muutakin tekemistä kuin rasvata ja puunata.

Kun käyn vessassa, pesen kädet. Pesen kainaloita. En haise, en tursu hikeä vastaantulijan päälle. Mutta pitäis suihkuttaa, koska eihän tässä muuten voi ulos lähteä.

Teen tähän listan asioista, joita on normaalia sanoa. Näitä kun latelee, kukaan ei eväänsä hetkauta:
näytän petolinnun perseeltä, naama oli taas tänä aamuna sellainen että ohhoh, en ole nukkunut ja kyllä näkyy, persnaama tässä moi, silmänaluset saa mut näyttämään ruumiilta, oon ruma, ei tätä naamaa pelasta mikään.

Tässä lista asioista, joita ei saa sanoa. Näitä jos sanoo, on kiusaaja:
näytät petolinnun perseeltä, ei tota sun naamaa pelasta mikään, oot ruma, et oo nukkunut ja kyllä huomaa, teitsi on aika persnaama, sun silmänaluset saa sut näyttämään ihan ruumiilta.

Normaalia on se, ettei töihin voi mennä tän näköisenä, ei tän näköisenä voi lähteä ulos, ei ravintolaan voi mennä tän näköisenä. Mutta annas jos sanot toiselle, ettet satavarmana lähde tuon näköisenä ulos, ethän sä nyt ton näköisenä voi mennä töihin.

Vastaanottohuoneen valkoisessa nojatuolissa on istunut niin parikymppisiä opiskelijoita kuin keski-ikäisiä naisia kuvailemassa, miten inhottavilta omasta mielestään näyttävät.

Normaalipainoiset ei-syömishäiriöiset sanovat olevansa lihavia. Tukka on liian kihara, liian suora, liian ohut tai liian paksu.

HS.fi, Raisa Mattila: Häpeä tekee rumaksi

Miten ois, jos nyt pikkuhiljaa loppuis se oman itsen ja oman naaman koulukiusaaminen, kiitti.

Onko toi mies

Ootteko menny viime aikoina metrolla? Jos ootte, ootte nähny nää Sloggin mainokset.

Mainoksen pointti on, että alusasu on huomaamaton. Kun katson näitä mainoksia, voin ajatella vain, että kuka ihme hengaa kahdeksan sentin kotoissa ja alushousuissa kotona ilman housuja tai hametta. 

No, ei kukaan. Vai? Oletko se sä? Tunnusta!

Tää mainos esiintyy kolmen sarjassa.

Yhdessä mainoksessa tyttö punaa huuliaan samalla, kun on kylki peiliä kohti paita ylhäällä niin, että alusvaate näkyy.

Oon satavarma, ettei naiset punaa huulia noin. En edes minä, joka meikkaan muutaman kerran vuodessa ja saattaisin siis olla hämmentynyt sen suhteen, miten huulipunaa käytetään.

Naisille ja miehille myydään outoja asioita, oudoilla ideoilla.

There is a stunning absence of women at the top of companies that make and market products to women. The gender disparity in these industries has gotten little attention recently, as discussion has centered around the lack of women at the top of finance and tech companies. The scarcity of women executives at those firms is often explained by pointing to women's "lack of interest," or shortfalls in science and technology. That reasoning fades at companies that make products for women and employ a large pipeline of women selling on retail sales floors, sitting in cubicles and working as middle managers.

Jillian Berman: Even Companies That Sell Tampons Are Run By Men

Happy Nat'l Tequila Day! Shake up a @Skinnygirl Margie & relax, my tweeps! It's almost Friday!!! #NationalTequilaDay pic.twitter.com/rHQrgXugWB

— Bethenny Frankel (@Bethenny) 24. heinäkuuta 2014

Nice nails! xo RT @brookeambers: Got myself some @Skinnygirl white peach @Bethenny pic.twitter.com/UEtcq86JeE

— Bethenny Frankel (@Bethenny) 22. heinäkuuta 2014

Margaritoja. Niitäkin myydään laiha nainen -merkkisenä. Koska laihat naiset... juo margaritoja?  Voi juoda vain tätä margaritaa? Laihtuu tällä margaritalla? On margaritojen suurin kuluttajaryhmä tutkimuksen mukaan?

Kuka tietää. Markkinamies? Markkinanainen? Kuka näitä myy?

Miehillä on samoja ongelmia. Jos naiset on mainoksissa puolialasti ja näytillä, miehet on naisten perään kuolaavia mörököllejä, jotka teräksinen sixpack vilkkuen syö pihvejä ja haluaa ajaa autoa. 

Tai niin suuri osa mainoksista kertoo.

Eka kuva: Coloribus.com: Magnum: "FOR MEN ONLY" Print Ad by LOWE Lintas Pirella Gottsche & Partners.  Siis voiko tää olla oikea. Sanokaa, ettei.

Toka kuva: underwearnewsbriefs.com: PERFECT CHRISTMAS GIFT FOR YOUR DANGEROUS MAN FROM BRUNO BANANI

Lisäksi samme lukea että sen jälkeen kun ”viimeistelty äijämäisyys” on katsastettu ”tosimies siirtyy ottamaan muista mörökölleistä mittaa polkuautoradalla.”

Mörököllit? Polkuautot? Miksi tämä lenkki kuulostaa viisivuotiaan pojan äidin suunnittelemalta?

Messusisustusten perusteella voimmekin päätellä että keskivertomies asuu kaikkein mieluiten autotallissa, nukkuen Harley-Davidsonin selässä.

Kasper Diem: MIKSI MIEHELLE SISUSTETAAN KUIN LAPSELLE?

We fear they might have made a mistake on the text here. Shouldn't it say “Tom Ford for Male Entitlement”? The headless model’s porny vibe says it all: Any man who spritzes this potion deserves unfettered access to breasts that are oiled like a dipstick. Too bad this plasticky ad loses so much of its luster when a dude’s hairy chest takes the starring role.

TAKEPART FEATURES: What If Fashion Ads Objectified Men the Same Scary Way They Do Women?

Ootteko muuten koskaan olleet bileissä, joissa ei voi olla ihan varma siitä, kuka on mies ja kuka nainen? Mä olin just.

Sitä luulee, että on tosi suvaitsevainen ja ei sitä mieti tommosia, ei välitä semmosesta. Ja kuulkaa, sitähän miettii. Sitä katsoo ihmistä, eikä näe ihmistä. Sitä katsoo ja ihan alitajuisesti, hiipien vaan miettii "onko tuo mies".

Sit miettii, onko sillä väliä. Mitä väliä.

Sukupuoli on niin itsestäänselvä asia. Jos siis on onnekkaasti syntynyt sukupuoleen, jonka kokee omakseen. Jos ei ole, niin voe voe. Sitähän ei siis lasketa, kun niitä semmosia on niin vähän ja kaikkee.

Oon sillä tavalla onnekas, että tunnen ihmisiä, jotka haastaa vallalla olevat sukupuoliroolit. Tunnen ihmisiä, jotka ei mahdu siihen laatikkoon, jota meille myydän vauvanvaateosastolta lähtien. Sit, kun tuntee sellaisen ihmisen, sitä yhtäkkiä tajuaa: mitä väliä.

Tiina Teräs videoi kolmen päivän ajan elämää pääkaupunkiseudun päiväkodissa, laski videolta kaikki kehut ja luokitteli ne. Tyttöjä kehuttiin enemmän ulkonäöstä, vaatteista ja muiden auttamisesta, poikia taas suorituksista ja taidoista.

Tiede: Mistä on tytöt ja pojat tehty? by Annikka Mutanen ja Kirsi Heikkinen

Miks se on niin tärkeää? Miks on niin hyvin tärkeää tietää, kenellä on mitkäkin vehkeet? Miks on niin tärkeää luokitella, ettei vaan nyt kukaan pääse YLLÄTTÄMÄÄN kyllä tällaiset asiat pitää TIETÄÄ

Mainostajillehan se on tietenkin tärkeää, koska on helppo myydä ihmiselle, joka sopii laatikkoon. Ihmiselle, joka on 25-30-vuotias pääkaupunkiseudulla asuva itsestään huolehtiva nainen.

Sellainen elämä on helppoa. Se ei pääse yllättämään, koska kaikki sopii kivasti niille suunniteltuihin laatikoihin. On helppoa elää, kun kaikki on samanlaisia, kun ei tartte miettiä, kun kaikki on samanlaisia kuin minä mikään ei uhkaa minua näin nainen käyttäytyy näin mies nyt kaikki on IHANAN NORMAALIA

Colorlines.com: D.C. Launches First Ever Transgender Respect Ad Campaign

Usein, kun katsoo mainosta, näkee yksinkertaistetun kuvan maailmasta. Näkee jonkun idean maailmasta: ei se oo totuus, se on tiimin ideoima ja toisen tiimin toteuttama näkemys siitä, miten tuote X toimii stereotypioihin XYZ sopivan henkilön käytössä.

Ongelmahan on se, että elämä ei oo niin helppoa. Ei ole sellaista maailmaa, jossa kaikki on samanlaisia. Voi että voi harmi

Ei maailmaa voi yksinkertaistaa. Ei ihmistä voi yksinkertaistaa. 

Ei elämää voi yksinkertaistaa.

Uutta onnea suoraan Stockalta

Vähän aikaa sitten oli Hullut Päivät Stockalla. Ne vähän ahdistaa mua. Tykkään tungoksesta ja tykkään harhailla kaupoissa, mutta Hullut Päivät on jotain ihan muuta. Ne kuvaa mun mielestä termiä "kulutusjuhla" melko osuvasti.

Olin menossa kotiin raitiovaunulla, kun Hullut Päivät oli alkaneet. Vaunussa oli äiti, poika ja iso laatikko. En oikein tiedä, mitä laatikossa oli, ehkä joku tietokoneen tapainen. Päällä oli Hullujen Päivien tarra ja kummitustarra tekstillä "myyty".

Poika piti hyvää huolta laatikosta. Hän silitti sitä. Hellästi.

Mä ajattelin, että siinä sitä nyt on: uutta onnea paketissa. Sit alkoi oksettaa.

Olin jo unohtanut mitä olin tilannut, sillä Zalandon paketin saapuminen kestää aina kolme viikkoa. Tilausta odotellessa vuodenaika oli ehtinyt vaihtua. Hellemekkojen sovittaminen tuntui sateisena syyspäivänä erityisen pölvästiltä. Ne istuivat hyvin. Perhana. Katsoin mekkoja, joita en enää tarvinnut enkä halunnut. Sitten katsoin laskua ja olin saada sydärin. Toinen mekko oli halpa, mutta se muka roimassa alennuksessa ollut Versace…

Kiistala.net: ”En ikinä enää osta vaatteita” osa 3/3

Muistan, kun menin ekaa kertaa Lidliin. Se oli just avattu ja vähän sellainen jännittävä, uusi asia. Astuttiin sisään kauppaan ja mua alkoi ahdistaa niin paljon, että halusin vaan ulos, heti, nyt, nytheti.

Lidlissä asiat on pitkissä riveissä, omissa laatikoissaan. Se on vähän kuin varasto, josta voi keräillä haluamansa, kulutusjuhlien halpa ja värikäs varasto. Se ahdisti. Paljon.

Meni kauan, ennen kuin astui jalallanikaan Lidliin. Kun astuin, ahdisti hetken. Nykyisin pystyn jo käymään siellä. Koska hei edullista

– Teemme kovasti töitä, jotta meille jää vähän rahaa sen jälkeen, kun olemme hankkineet ruoan ja vaatteet. Kun saamme kokoon riittävän ylijäämän, voimme ostaa jotakin, pitää lomaa tai matkustaa johonkin fantastiseen paikkaan. Näissä huippukohdissa tunnemme elävämme oikeasti, Hagman sanoo.

Kirkko&Kaupunki, Taneli Kylätasku: Irti markkinoiden jumaluudesta 

Joskus, kun oon matkalla, mua alkaa joskus, hetkittäin, ahdistaa ihan helvetisti. Siksi, että oon niin rikas, että voin matkustaa. Se hävettää jotenkin. Samalla sitä haluaa tehdä. Mutta nolottaa. Mutta haluaa.

YELP-nettisivulla voi arvostella matkailukohteita. Näin siellä arvostellaan luonnonihmeitä:

YELLOWSTONE

Let me begin by saying that my girlfriend and I expected this park to be one of the highlights--nay, the crowning jewel--in our 10-day road trip to the western states.  We were horribly, terribly, tragically disappointed.  

STONEHENGE

I basically paid $30 to have this picture taken. Yep. There I am. By Stonehenge. Impressed aren't you? No? Yeah, neither were we ;p

Some rocks in the middle of nowhere. Was part of a tour and we immediately vacated to go somewhere more interesting. The story is intriguing. The physical artifact not-so-much. I suggest the Roman Baths in the City of Bath as a sightseeing alternative.

AYER'S ROCK

I think my trip would have been better if the fly infestation wasn't so awful when I visited.

- It's a giant rock.

- It glows red during sunset.

Yelp

One-star yelp reviews of national parks

Tääkin mua hävettää. Hävettää se, että ihmisellä on mahdollisuus mennä katsomaan luonnonihmettä, ja sit se on silleen "no tämä oli ihan tylsää". 

Eihän kaikesta voi tykätä. Ei kaikkien elämän täyttymys voi olla Grand Canyon. Mutta pitääkö olla niin saatanan ylimielinen, sellainen, että kaikki on itsestäänselvää?

Backman pitää yksin autoiltuja kauppareissuja käsittämättöminä. Yhtenä aamuna hän istui ikkunassa, katsoi ohi ajavia autoilijoita – ja itki.

YLE: Jan valitsi materian sijasta permakulttuurin – "Jos on liikaa tavaraa, ei jää energiaa"

Ootteko muuten koskaan käyneet mainoskupla.fissä? Suosittelen lämpimästi. Kun sinne menee, sydämeen pistää hetken. Niin käy, kun tunnistaa itsensä. 

Suosittelen myös tätä videota.

Kun katsoin tän videon, tulin iloiseksi noiden miesten puolesta. Samalla olo tuntui vähän naurettavalta. Sitä jotenkin on tottunut siihen ajatukseen, että kaakaopavut tulee tiloilta, jotka on jossain paikassa X. Ei muuten ollu tullu mieleenkään, ettei viljelijä tietäis, mihin ne pavut menee tai mitä niistä tulee.

Moni asia kaupassa on sellainen: vähän hämäräpeärinen, vähän vieras. Mistä tämä pasta tuli? Entä tämä kahvi? Millainen ihminen tämän mangon poimi? Montako kilometriä tämä mango matkusti? Miksi mangoja pitää raahata Suomeen asti?

Helsingin Sanomissa oli hieno teksti kuluttamisesta. Erilainen. 

Pinnalla on välinpitämätön asenne, jossa tavarasta puhutaan kuin liasta, jota on kertynyt nurkkiin ihan vahingossa. Kun ihminen ryhdistäytyy ja korjaa roinat pois, hänestä tulee puhdas ja hyvä ihminen.

Se on aika naurettavaa.

---

Keskustelupalstalla yksi vanhempi taas kertoo opettaneensa jo 2-vuotiaan käymään lelunsa läpi pari kertaa vuodessa. Siten hän halua opettaa, että vanhasta on luovuttava, jotta tulee tilaa uusille leluille.

Kommentit ovat niin tavallisia, että ne eivät edes hätkäytä. Mutta ehkä niiden pitäisi. Milloin siitä tuli normaalia, että kaikilla on komerossaan vaatteita pursuava Ikea-kassi, joka odottaa kyytiä kirpparille? Tai siitä, että on ehjiä tavaroita on ihan sopivaa kutsua paskaksi, josta on pakko päästä eroon?

HS.fi, Roosa Murto: Tavara ei ole likaa

En nyt oikein taas tiedä, mitä haluaisin sanoa. On turhaa kirjoittaa, että hei sinä länsimainen nainen, tunne nyt syyllisyyttä uusista kengistäsi. Ei sitä tartte erikseen kertoa. Musta tuntuu, että syyllisyys on jo itsestäänselvyys: jokainen tietää, ettei pitäis ostaa, ettei maailma kestä, ettei tää voi jatkua.

Sit kun se vielä johtais joihinkin tekoihin.

All you need is... Less 💚👌

Kuva, jonka ANI ALITALO (@pairoflegs) julkaisi laitteella Loka 10, 2014 at 5:10 PDT

Uhri on ihminen

Palaan taas tähän aiheeseen, joka jostain syystä koskettaa mua nyt: uhrin syyttämiseen.

Siihen, miten raiskaus on naisen vika. Hakatuksi tuleminen on kännissäolijan vika. Ryöstetyksi tulleen olis vaan pitänyt tietää paremmin.

Miksi uhria on helppo neuvoa? Miksi on helppo sanoa, että no et olis ollu humalassa, no olisit suojellut laukkuas, no et olis päästänyt lastasi yksin ulos niin TÄTÄ EI OLIS TAPAHTUNUT. Miksi?

Kun nainen huomautti miehelle koirien kohtelusta, mies raivostui ja alkoi  pahoinpidellä naista. Mies potki ja löi naista sillä seurauksella, että nainen menetti tajuntansa.

Tässä vaiheessa mies vei koiransa asuntoonsa ja palasi takaisin ulos. Kun mies havaitsi naisen olevan edelleen tajuton, raahasi mies naisen autoon. Mies vei naisen Laajasalon vanhaan öljysatamaan, missä hän jatkoi naisen pahoinpitelyä. Lopuksi mies vei naisen mereen, josta nainen seuraavana aamuna löydettiin.

MTV.fi: Poliisi: Riita koirien kohtelusta johti Laajasalon henkirikokseen

Netissä videon kommentointi jäi taka-alalle, ja keskustelu kääntyi listalla nimettyjen lasten parjaamiseksi ja uhkailuksi:

tollaset homo mamut pitäs teurastaa

Käykää joku nyt vittu raiskaamassa ja polttamassa nämä vitun banaanipaska-apinat.

Tää on kuitenkin SUOMALAISTEN maa, niiden maa joiden isät on verensä vuodattanu tän maan vapauden puolesta! Ja jos tommonen 12 v mamujonne ei sitä tajua, niin painukoot sotiin omaan sotaansa.

Lapset perheineen huomasivat olevansa täysin aseettomia.

Apu.fi, Eve Hietamies: Pimeyden ytimessä

Kun lukee näitä juttuja, juttuja hakkaajista, murhaajista, haukkujista, pedofiileistä, paloittelusurmista, tulee mieleen vain: nuo eivät ole kuin minä. Eivät nuo ole ihmisiä. Ei tuo ole inhimillistä.

Siinä se syy taitaa olla. Siltä se musta tuntuu; se, miksi uhria on helppo neuvoa.

Ei murhaaja ole inhimillinen, ihminen, sellainen, kuin minä. Uhri on. Uhri oli aivan tavallinen ja katsokaa, mitä sille kävi! Mutta tuo sairas pervo, se ole ihminen. Se on jotakin muuta, hirviö, kammotus. Muttei ihminen.

Kun joku leimataan hirviöksi, epäinhimilliseksi, samalla otetaan pois ihmisyys. Se, että tämäkin tyyppi olis ihminen. Ja miten neuvoa jotakuta, joka ei ole ihminen?

Miten neuvoa hirviötä, joka ei ole inhimillinen? Miten kouluttaa jotakuta niin sairasta, ettei se voi olla ihminen ei vaan voi hyi

- Että tähänkö on tultu: lapset eivät saa kiukutella kaupassa, koska aikuiset eivät jaksa sitä kuunnella, mutta aikuiset saavat rettelöidä ja jopa tehdä laittomia uhkauksia yleisillä paikoilla lasten kuullen ja aikuisilla ei ilmekään värähdä saati, että vaatisivat aikuista lopettamaan tai poistumaan paikalta?

IL.fi: Äidin mitta täyttyi: Humalainen jakeli tappouhkauksia bussissa

Tällaiset vastakkainasettelut vetoavat alhaisimpiin vietteihimme, pääasiassa kostonhimoon. Eihän voi olla niin, että väkivaltainen rikollinen on koskaan enää oikeutettu yhteiskunnan tukeen?! Sen sijaan käytännön vaikutuksia, jotka yhteiskunnan ulkopuolelle pudottaminen saisi aikaan ei yleensä juuri pohdita. 

YLE Pressiklubin FB-status

Meiltä suomalaisilta on kadonnut kyky kuvitella ja tehdä suuria yhdessä.

Uskomme Hobbesin tavoin naapurin olevan susi. Emme enää usko toistemme kykyyn tehdä hyvää ilman, että meidät on siihen lailla velvoitettu.

HS.fi, Taneli Heikka: Milloin me suomalaiset menetimme uskon toisiimme?

Jos joku on hirviö, epäihminen, kasa kuonaa, ihmisyyden perusasiat lakkaa olemasta. Ei hirviö ole kuin me, ei sen kanssa neuvotella. Ei murhaaja ole ihminen, ei se kuuntele, ei se välitä.

Uhri on ihminen. Joten sen sijaan, että täytyis yrittää ymmärtää ymmärtämätöntä, sellaista kauhua, jota ei vaan voi ymmärtää, siirretään huomio uhriin. Tämä on ihminen, tämä ymmärtää puhetta. Ei noita sairaita paskoja voi korjata ei niihin mikään tehoa. Aletaan siis neuvoa uhria.

Uhri on ihminen, uhri on kuten me. Uhrin pitäis käyttää MAALAISJÄRKEÄ uhrin pitäis YMMÄRTÄÄ. Ah, niin helppoa. Ah. niin epäreilua.

Yhtäkkiä onkin sun vika, että joku hyökkäsi kadulla kimppuun. Yhtäkkiä sun olis pitänyt olla menemättä ulos yhdeksän jälkeen. Yhtäkkiä sun olis pitänyt varoa niitä sairaita paskoja, jotka tuolla vaanii. Sellaista se vaan nyt on oisitpa tajunnu ajoissa syyttää voit vaan itseäs

Voiko hirviöiden kanssa neuvotella? En tiedä. Onko hirviöitä olemassa? En tiedä. Mutta aika hirveää on se, kun kaikki laitetaan uhrin syyksi.

Eskin viesti mulle ja sulle, meille kaikille oli: "Pyrkikää olemaan hyviä tyyppejä olosuhteista huolimatta, vain hyvällä voi voittaa pahan, ei millään muulla!"

Mä haluan, että tämä viesti tavoittaa ne eksyneet itä-helsingin nuoret ja myös useammat eri vastarintaliikkeet, jotka väkivallan keinoin näitä nuoria tai muita syyttömiä maahanmuuttajia etsivät.

Mustan Barbaarin FB-status