Nykyisin kysyn aina. En jaksa olla epätietoinen ja epävarma, kun kysymällä yhden kysymyksen, avaamalla suuni kerran saan asian selville. En oikein osaa selittää, miten tajusin, ettei se oo noloa; se, ettei osaakaan. Kaikki aina sanoo, että koulussa ollaan oppimassa, mutta kuulin sen monta kertaa ennenko oikeasti aloin kysellä myös "tyhmiä" inhoon muutan tota termiä. "Kysyä tyhmiä".
Mun lempeys ei riitä kauheen hyvin niille ihmisille, jotka vastaa suoraan kysymykseen ihmettelyllä.
Eksä tiiä kuka se on? Siis EKSÄ TIIÄ KUKA SE ON?!?! Oikeestiko! SIIS EKSÄ TII en tiiä sano vaan se nimi nyt jooko!
Mulla menee tosi nopeesti hermo sellasessa tilanteessa. Vähän sama ko jos sanoo väärin, ja ihminen alkaa ihmetellä sitä.
Ai mansikkarahkaa? Ai MANSIKKArahkaa? Siis MANSIKKA luulen kyllä että tarkoi joojoo tiedän että sanoin väärin ja tiedän myös mitä tarkoitin, kertahuomautus riittää eikä sitä virhettä tarvitse hieroa mun naamaan.
Mä en pidä siitä, että virheestä tehdään maailmanloppu. Että ihminen pakotetaan nöyrtymään sen "tyhmän kysymyksensä" edessä ja toistamaan se, että joo en tiedä ja joo mä nyt kysyn tässä, sulta, tyhmä minä tyhmä. Mä en pidä siitä, ettei mitä tahansa sais kysyä. Multa saa kyllä kysyä ihan mitä vaan, mut voin myös sanoa, etten haluu vastata.
Mä en pidä siitä, että kaikki pitäis tietää. En mä muista sukunimiä tai työpaikkoja, ihmisten titteleitä; mun aivoissa on joku lokero, johon ne tiedot vaan katoaa. Tärkeät tiedot. Sitten joskus sen näkee, miten toinen ihminen katsoo, sillä ethän-sä-voi-olla-tietämättä -ilmeellä. En pidä siitä. Mitä tahansa voi olla tietämättä, vaikka olis miten vanha tahansa. Eihän mitään tiedä, kun ei kehtaa kysyä; ja miks kehtais, kun sitten ihmetellään, että EKSÄ TIIÄ VAI.
Mä en oo nähny monia niistä leffoista, jotka on "pakko nähdä". En oo myöskään lukenu niitä kirjoja, jotka on "pakko lukea". Siitä se alkaa kaikista helpoiten.
Eksä oo nähny sitä leffaa? Siis KAIKKIHAN sen on nähny! Siis KAIKKI! Eksä oo nähny! Siis KAIKKIHAN aha okei onks nää ne samat kaikki, joilta piti koulussa salata se, ettei tiiä? On varmaan, koska joskus tuntuu, että se tietämättömyyden ja sen paljastamisen aiheuttama sirkus on sitä luokkaa, ettei olis kannattanut kysyä. Ymmärrän kyl, miks se pelottaa.
Koulussa oli helpottavaa, kun luokkakaverit kiitti siitä, että kysyin. Niin kävi pari kertaa. Ne sano, ettei nekään tienny ja hyvä että kysyin ja hienoo. Siitä tuli hyvä olo. Muutkaan ei tiedä kaikkea.
Sen usein unohtaa, koska niitä näkee vaan ulkopuolelta. Ei näe sisään, ei näe epävarmuuksia eikä kysymyksiä. Ei näe sitä, miten ne ei uskalla. Ihan niinko mäkään en.
Mä oon miettinyt monesti ihan tätä samaa juttua! Oon tullut siihen lopputulokseen, että ne ei oikeasti halua mollata sitä toista, vaan ne haluaa jotenkin mehustella ja venyttää sitä tilannetta, jossa ne itse tietää jotain ja saa kertoa tietämästään. Ihmiset tykkää päteä ja opettaa kai jotenkin alitajusesti, ja sitten niistä on tosi siistiä kun ne saa korostaa sitä että "mä siis todellakin tiedän tän jutun." En tiiä, voi olla et oon väärässä, mut näin mä oon tulkinnut!
VastaaPoistaMunkin mielestä kaikki "must read/see"-jutut on ihan tyhmiä. Kuka senkin päättää että mitkä on muka pakollisia ja yleissivistäviä ja klassikoita? Pöh.
Joo toi on kyl hyvä pointti, et on ylpee siitä, et tietää. Joku sano mulle kerran et se että joku kysyy sulta jotain on tosi iso kunnianosoitus, koska sehän meinaa, että ihminen pitää sua viisaana. Toisaalt en koe että se tuntuis enää kunnian osoittamiselta, jos se toinen olis silleen "eahahahaha eksä tiiä tätä".
PoistaAaahh taas ihan hullun hieno NIINPÄ -fiilis (kiksinsä kullakin eiku). Koska itsekin painiskelen tämän asian kanssa vielä edelleen, on todella hienoa kuulla jonkun onnistuneen kysymisen nolouden karistamisessa.
VastaaPoistaTiedän teoriassa, että kannattaisi oikeasti vain kysyä ja myös rohkeasti puhua muutenkin ilman että pohtii jatkuvasti sitä, millaisen kuvan sanomisella antaa itsestään. (Puhumisella ja sen yhteydessä muiden avoimella kuuntelemisella kun oppii niin paljon enemmän kuin valmiisiin, "oikeisiin" ja/tai kritisointiin varaa jättämättömiin puheenvuoroihin pyrkimisellä, tämäkin kommentti lankeaa taas eih). On vaan todella vaikeaa saada tämä(kin) teoriasta käytäntöön. Mutta tiedostaminen on kuitenkin yksi askel! Ja tällaiset rohkaisevat esimerkit.
Hallaa tekevät jutut ovat kyllä ilmapiiri (josta osan uskon olevan suomalaisuutta ja osan koulusysteemiä jossa kysymyksille tunnutaan hyvin harvoin jätettävän tarpeeksi tilaa), ja sen huomaaminen, miten helposti itsekin alistuu siihen että pönkittää itsetuntoaan fiksuilla puheenvuoroilla ja muiden päänsisäisellä tai ääneen sanotulla arvostelemisella. Saanko kysyä huomaatko itse jälkimmäistä? Vai olenko vain huonoitsetuntoinen "en ainakaan päädy tuollaiseksi"-ajattelu vain minä?
Nomoi! :3 Kiitos kommentista, ei vaikuttanut kyllä yhtään "kritisointiin varaa jättämättömältä puheenvuorolta". Piti muuten tavata toi monta kertaa et osasinks taivuttaa sen. :D
PoistaTein-ikäsenä ja vähä vanhempanakin tein sitä, että jos toinen ei osannu, niin saatoin sanoa että "eksä osaa, eksä tosiaan tiiä!". Muistan ikuisesti kun kaveri ei osannu käyttää hiiren rullaa, naurahdin sille ja toinen kaveri katto mua ja sano jotain että "tommosesta ei saa nauraa, ei voi osaa jos ei osaa". Sillon tajusin, mitä olin tekemässä, miten halventavaa ja typerää se oli.
Oon myös tosi onnellinen siitä, että mulla on kaveripiiri, jossa saa kysyy. Tietysti ne vähän välillä aukoo päätä semmoseen "sun sivistyksessä on aukko!" -tyyliin jos ei oo vaikka nähny jotain leffaa, mutta se ei oo semmosta vittuilevaa. Varsinkin ku seuraava lause on usein et "hei katotaan se yhessä joskus".
Oon nykysin lopettanu melkein kokonaan sen, että kysymykseen vastattais jollain muulla tavalla ko vastaamalla siihen suoraan tai kysymällä tarkentavaa tietoa. Oon myös havainnu näin tehdessäni, että tosi monet todellakin pehmittää kysymyksiään sanomalla eka että "tää on ehkä vähä tyhmää" tai "saako kysyä tyhmiä". Oon pyrkiny aina sanomaan siihen, ettei se oo tyhmää ja kaikkee saa kysyä. Mua ahdistaa se tarve, joka meillä monella on mollata omia tietojaan tai älyään.
On myös jännää huomata, että monta kertaa ne ihmiset, jotka multa kysyessään sanoo et "saako kysyä tyhmiä", sanoo toisille ettei tyhmiä kysymyksiä oo. Et ihanko niiden omat kysymykset ois ainoita "tyhmiä". (Sekava lause mut toivottavasti idea välitty!)