Kierrätän itsen kautta

Usein oon huomannu, että ihminen luulee mun tarkottavan yhtä, kun tarkotan toista. Tai että saan viestin joka on musta ihan ok, ja kun näytän sen jollekin toiselle, sen mielestä se onkin tyly. Kutsun tätä itsen kautta kierrättämiseks.

Mun on pakko kierrättää maailma itseni kautta koska tiedän, etten oo maailma. Mulla on rajat ja ymmärrän, missä "mä alan" ja "toi muu" loppuu. Siks pitäis aina muistaa, että kaikki mun havainnot on mun. Mun sävyttämiä ja tekemiä. Mun aiemman elämän kuvaamia.

Tunnen paljon ihmisiä, jotka tykkää analysoida sitä, miten joku sanoi tai kirjoitti jotain, miten joku katsoi niitä. Musta on jännittävää, miten mulle tutut ihmiset hakee piilomerkityksiä ja pienii vivahteita muiden tekemisistä, sellaisia vivahteita, joita mä en edes tajua. Sen viestin sävy oli negatiivinen. Se katsoi mua silleen oudosti. Se tuhahti silleen. Se on kuitenkin kokenut sillä alalla. Sitä varmaan huvitti mun toilailut.

Oman kokemukseni mukaan ihmiset ei usein tietoisesti harrasta piilomerkityksiä. Tai sitten oon niin huono huomaamaan niitä että multa menee kaikki passiivisagrressiiviset viestit ohi. Asiat sanotaan usein niin, kuin ne on. Joskus ne vivahteet tai sävyt ei oo mitään muhun liittyvää. Ihmisellä voi olla huono päivä, tai sit se vaan kommunikoi eri tavalla kuin mihin mä oon tottunut. On myös sairauksia, jotka vaikuttaa kommunikointikykyyn.

Tunnen ihmisiä, jotka on pyytäneet multa anteeks viestiensä sävyä, koska ne viestit oli kirjoitettu kiireessä. Arvostan sellaista. Arvostan sitä, että ihminen sanoo suoraan, jos on kiire tai paha olo. Jos on jotain, minkä mä voisin ottaa, kierrättää itteni kautta ja tulkita vihaks mua kohtaan.

Oon yrittäny lopettaa ihmisten tulkitsemisen, sen vainoharhaisuuden, joka joskus aiemmin hallitsi mua aika paljon. Se, kun ajattelee, että kattooks joku nauroiko noi mulle puhuiko noi musta miks ne hiljeni kun saavuin.

Yleensä jonkun viestin saadessani ajattelen, että no, tää tyyppi vaan nyt kommunikoi noin. Siks ärsyynnyn helposti siitä, että ihmisen sanat tulkitaan vaikka sähköpostin perusteella ylpeiks, vittuileviks tai törkeiksi (tästä poislukien tietysti semmoiset suorat "oot huono ihminen kivaa jatkoa sulle vaan" -viestit). Kirjoitetun tekstin tulkitseminen on hankalaa, koska se ei sisällä mitään ilmeitä, painotuksia tai äänensävyä. Ihmiset kuulee kirjoitetun tekstin painot ja tauot päässään ihan eri tavoin.

Kuten monissa asioissa, luettaessakaan ei välttämättä oo olemassa mitään oikeaa tulkintaa, sun ajattelemaa ja tarkoittamaa tulkintaa, joka maagisesti siirtyis vastaanottajan päähän ja sais sen näkemään asian samalla tavalla.

Hyvin harvoin on olemassa mitään varmaa tulkintaa.

Siks koen, että pitäiskin 

kommunikoida lempeesti ja toista ajatellen.

Ja tulkita lempeesti.

Muita ajatellen.