Oon pari viikkoa kuunnellut Skrillexiä. Tykkään siitä muttei se oikein käy. Skrillex on paskaa eikä vakavastiotettavaa.
Mä en mielellään kerro mieltymyksistäni tai puhu mulle tärkeistä asioista. Pelkään tyrmäystä enkä kestä sitä, kun toinen istuu vieressä ja sanoo että perustele perustele perustele kyllähän nyt perusteluja pitää olla!
Ei mun tarvi perustella sulle mitään.
Mä tykkään joistain asioista ja joistain en. Se on vaan hankalaa, koska ainoastaa jotkut tykkäämiset saa kertoa, toisia ei. Amaranthesta ei pitäis tykätä, pitäis kuunnella oikeaa metallia ja oikeita bändejä. Led Zeppelinistä pitäis tykätä, ei sais kertoa että tietää vaan ne kolme biisiä, ne kuuluisimmat. Ei sais sanoa että ne pitkät ja maailmaa muuttaneet kitarasoolot on vaan aika tylsiä. Koska se on oikeeta musiikkia tärkeää musiikkia!
Ymmärrän kyllä, että jotkut bändit muutti maailmaa. Ymmärrän sen, miten ne uskalsi ja teki jotain, mitä kukaan muu ei ollut aiemmin, miten ne muutti elämiä, miten ne on antanu paljon myös sellaisia asioita, joista nytkin pidän, joita pidän itsestäänselvyytenä. Ymmärrän sen ja arvostan sitä. Mutten mä jaksa kuunnella, en aina.
En oikein kestä sitä, kun asioita pitää pohtia, kun niitä täytyy kääntää ja vääntää ja arvottaa ja onko tämä nyt sitä ja mitä tämä on ja onko ja eikö ja onko tarpeeksi. Tässä on teille Wikipediasta heavymetallin alalajeja:
- Alternative metal
- Avant-garde metal
- Black metal
- Cello metal
- Celtic metal
- Christian metal
- Crossover thrash
- Crust punk
- Deathgrind
- Death metal
- Death 'n' roll
- Deathcore
- Death/doom
- Djent
- Doom metal
- Drone metal
- Extreme metal
- Folk metal
- Funeral doom
- Funk metal
- Glam metal
- Goregrind
- Gothic metal
- Grindcore
- Groove metal
- Industrial metal
- Mathcore
- Medieval metal
- Melodic death metal
- Metalcore
- Neo-classical metal
- Nintendocore
- Nu metal
- Pagan metal
- Pornogrind
- Post-metal
- Power metal
- Progressive metal
- Rap metal
- Sludge metal
- Speed metal
- Stoner metal
- Symphonic black metal
- Symphonic metal
- Technical death metal
- Thrash metal
- Traditional heavy metal
- Unblack metal
- Viking metal
Voin kertoa, että tunnistan noista ehkä viisi. Ehkä.
En kestä sitä, että musiikin pitää olla jotain, että sitä voi kuunnella. Että sen täytyy sopia johonkin, olla tarpeeks hienoa ja ei-kaupallista ja jotain, mitä se jokin on?
Miksi niin monet mun kuuntelemat bändit on muiden mielestä paskaa? Miksi se täytyy kertoa, että joku on paskaa? En minäkään tule sun kotiin haukkumaan sun levyhyllyä, vaikka se oliskin mun mielestä täynnä kuraa. Mun yks kaveri kuuntelee iskelmää ja en tajua miten se jaksaa maailman hirveintä ja keski-ikästä ja ei se sitä muuta se nauttii siitä. Ei se kuulu mulle, ei mitenkään.
Kuunnelkoon. Kuunnelkoon kaikki sitä, mitä haluaa.
Tää on kyllä juttu johon törmää, varmasti myös muissa, mutta varsinkin metallipiireissä. Joskus olen itsekin avautunut aiheesta että miksi jostain ei sais pitää ja jostain täytyis pitää. Amaranthe on itseasiassa viime vuonna ehkä kovinta vääntöä saanut aikaiseksi. Ja itse menin netissä bändiä hehkuttamaan hevifoorumilla. Virhe. Se haukuttiin samantien alimpaan helvettiin (tai se kai on väärin sanottu kun on kyse hevareista. :) ) ja syytettiin kaupallisuudesta ja ylituottamisesta.
VastaaPoistaNekin on termejä joita en oo koskaan oikein käsittänyt. Jos ylituottaminen tarkoittaa sitä että soundit potkii naamaan niin ettei partakonetta tarvita viikkoon, niin sitte ylituottaminen on mun mielestä hyvä juttu. Mutta monet ovat sitä mieltä että jos levy ei kuulosta autotallissa äänitetyltä niin että vokalistin ääni tulee jostain vessanpöntöstä, niin levyä ei silloin voi arvostaa. Ja kaupallisuus kai Amaranthen tapauksessa tarkoitti häpeilemättömän tarttuvia poppikertosäkeitä. No, sen takia se just on hyvä. Ja eikös levyjä nyt tehdä siksi että ihmiset ostais niitä? Niin ja kyseistä bändiä sanottiin paskaksi myös siksi että se on suunnattu "Onnelassa käyville wannabe-hevareille". No, mitä sen on väliä kenelle se on suunnattu jos se on hyvää?
Mulla oli pitkään monia bändejä ja artisteja joita en kehdannut myöntää kuuntelevani, mutta onneks kasvoin siitä yli ja nyt voin kyllä aivan vapaasti kertoa mistä tykkään. Jos haluan. Edelleen se on kyllä ihan oma asia mistä tykkää.
Luin muuten just jostain että Pariisin Kevään uutta levyä arvosteltiin, mutta samalla mietittiin kuinka vakavasti bändiä voi enää ottaa kun se on myydyimpien listalla. Siis täh?? :D
Asiasta vielä mieleen vähän samaan viittaava tapahtuma kun joskus aikoinaan koulussa kun menin sanomaan tyyliin että "Se Kieslowski oli mun mielestä ihan paska. Mutta Titanic oli loistava." EIHÄN NIIN VOI SANOA!! :D
Mua erityisesti nyppii just tuo, että jos ihminen kuuntelee bändiä A, niin bändi B on poissuljettu vaihtoehto. Jää aika moni hieno B näkemättä.
PoistaKiitos kommentista, tykkäsin erityisesti tosta "vokalistin ääni tulee jostain vessanpöntöstä" -kohdasta. :D
AAMEN!!
VastaaPoistaMä en oo KOSKAAN tajunnut tuota jatkuvaa "mun musamaku on parempi kuin sun musamaku" -skeidaa mitä jengi päästelee suustaan. Mä oon sillä linjalla, että artisti, soitti se nyt sitten suutaan, kitaraa, rumpuja, haitaria, viulua tai vaikka tietokonetta, niin silti jokainen niistä näkee vaivaa tehdäkseen jotain, josta ne on ylpeitä.
Sit lässytetään et "eihän tuo oo tehnyt edes lyriikoita itse" voi jösses sentään, ei tehnyt ehkä, ei, mutta arvaa minkä duunin se tekee kropallaan kun tulkitsee sen biisin.
Meidän taloudessa (jossa toinen kuuntelee lähes kaikkea ja toinen vaan niitä elämäämullistaneita kasaribändejä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) tästä on jatkuva kina päällä, sillä mä en voi perustella ton paremmin, mä nyt vaan tykkään jostakin, jokin iskee, jokin kolisee, ja sitten tuo toinen haluaa perusteluja ja vakavastiotettavuutta.
Huoh, anteeksi avautuminen, onpahan aihe joka on mietityttänyt itseekin NIIN MONESTI etkä taaskaan olis osannu paremmin aiheesta kirjoittaa. :D
Kyllä täällä saa avautua :3
PoistaOon kans viime aikoina miettinu paljon sitä, että onko ihmiset jotka soittaa elektronista musiikkia "oikeita muusikkoja". Kaks mun elämän parasta keikkaa on ollu semmosia, joissa yks ihminen soittaa levyjä lavalla. Koen, että se oli aivan yhtä nautittavaa kuin kokonaisen yhtyeen kuunteleminen.
Arvostelijat vois alkaa miettiin muunmuassa sitä, mistä pienen ihmisen musiikinopetus lähtee, kuinka moni muistaa rytmipalikat ja sen iloisen "tik tik klik klok" -soundin mikä lähti kun koko ekaluokka hakkas kahta puupalikkaa yhteen, miten paljon se toi iloa, niin yksinkertainen asia, jonka ekaluokkalainenkin osasi tehdä. Sit voidaan alkaa puhua siitä miten paljon vaivaa, hikeä, verta ja kyyneliä vakavasti otettava musiikki loppupeleissä vaatikkaan, jos vaatii. Sitäpaitsi, mikä ihmeen "vakavasti otettava" eiköhän tässä maailmassa oteta ihan tarpeeksi asioita vakavasti ilman musiikin arvosteluakin ;)
VastaaPoistaEn keksi mitään fiksua kommentoitavaa. Kuuntelin tuon skrillexin biisin kahdesti putkeen :D
VastaaPoistaKorjaan, kolmesti.
VastaaPoistaKolmesti kuulostaa hyvältä. Kolmonen on kiva numero. :3
Poista