Kokeilkaa vaikka.
Hän on omituinen. / Hän on erikoinen.
Tää on hupsua. / Tää on naurettavaa.
Sun pitää... / Sä voisit...
Hänen takiaan... / Hänen ansiostaan...
Joskus vanhemman ikäluokan ihmiset ihmettelee, että miksei sitä n-sanaa saa enää käyttää. Sehän oli oppikirjoissakin silloin 1960-luvulla!
Mä ymmärrän pointin, mutta ymmärrän myös, että ajat on muuttuneet. Asioiden merkitykset muuttuu; ei ne pysy samoina, vaikka ne kirjoitetaan samalla lailla. Vaikka itse ei tarkottais sillä sanomallaan asialla mitään pahaa.
Tää kuva on Wikipediasta. Siinä on hindujen swastika.
"Hindulaisuudessa hakaristi symboloi äärettömän pyhää ja hyvää. Se on yksi Vishnun symboleista ja kuvaa auringon säteitä, joita ilman ei olisi elämää. Vishnu on hindulaisuudessa rakkautta ja elämää ylläpitävä jumala. Hakaristia käytetään yleisesti eri puolilla Intiaa koristamaan erilaisia asiota ja esineitä, kuten temppeleitä, alttareita, häitä ja muita juhlia, taidetta, uskonnollisia kirjoituksia, taloja, porttikäytäviä, sekä lahjoja ja leivonnaisia."
Teksti on myös Wikipediasta. Useimmille ei tosiaan tule ensimmäisenä mieleen pyhyys tai hyvyys, jos niille puhuu hakarististä. Hakaristi, vaikka onkin vuosituhansia vanha symboli, sai ihan uuden merkityksen natsi-Saksan vuoksi. Jos joku menee tatuoimaan hakaristin olkavarteensa, epäilen, ettei siitä tule ensimmäisenä mieleen hindulaisuus. Moni tatuoija ei varmaan suostuisi edes tekemään hakaristikuvaa. Itse asiassa hakaristin esitteleminen on lailla kielletty esimerkiksi Saksassa.
Asioiden ja sanojen merkitys muuttuu; ne laajenee ja kasvaa. Eri asiat merkitsee eri ihmisille aivan erilaisia asioita. Jos sä sanot yhdelle "sä oot höppänä", se pitää sitä söpönä; jos sanot saman toiselle, se loukkaantuu. Ai mä oon susta lapsellinen!
Aina ei oo mahdollisuutta kommunikoida korrektisti. Aina ei vaan ehdi, tai ei tajua. Joskus ihmiset suuttuu sellaisista asioista, joita ei itse olis tajunnutkaan. Mulle esimerkiksi tulee... Tällaisesta tekstistä... Edelleen mieleen... Että ihminen on masentunut. Koska noi pisteet merkitsee mulle väliä, taukoa. Hiljaisuutta. Sitä, kun ei oikein jaksa, kun haluaa jättää sen huokauksen verran tilaa sanojensa taakse. Jos ehdotan jotain ja ihminen vastaa "ok...", mulle tulee olo, että nyt se on pettynyt, se oliskin halunnut jotain muuta! Muttei se merkitse samaa kaikille; moni kirjoittaa niin ihan luonnostaan, koska on tottunut.
Kommunikoiminen on todella hienovaraista hommaa. Oon alkanut kiinnittää tosi paljon enemmän huomiota siihen, miten muotoilen lauseeni. Miten sanon jotain. Ja silti niitä tulee: väärinkäsityksiä. Nykysin kommunikoidaan tosi paljon kännyköiden ja mailien välityksellä, eikä niissä oo mukana eleitä tai katsekontaktia. Silloin loukkaantuu helpommin. Miksi se käytti tota sanaa, miksi se töksäyttelee noin? Se on varmaan vihainen. Vaikka "sillä" oli vaan kiire.
Kannattais aina kysyä, jos joku asia jää vaivaamaan. Jos se tuntuu epäselvältä. Omien johtopäätösten vetäminen pisteen tai viivan paikan perusteella on ongelmallista, koska sun johtopäätöksillä ei oo välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, mitä ihminen oikeasti tarkoitti tai halus sanoa. Sun kokemukset vaikuttaa sun tulkintaan ja mun kokemukset mun, joten kummankin kantsii olla varovainen sen tulkintansa kanssa.
Ja kysyä. Sitä varten sanat on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti