Haaste: 21 päivää valittamatta
Päiviä takana: 1
Havaintoja:
Tänään huomasin, miten tarkkailen puheitani. Miten havainnoin, että mitä sieltä tulee ulos; onks tää valitusta, onks toi? Virkistävää. Voimauttavaa. Mähän ajattelen enneku puhun!
Huomasin, että oon aika hauska tyyppi. Kerron kivoja tarinoita, hyvä minä! Huomasin myös, että joskus vaihdoin tarinan kärkee lennossa. Huomasin, miten sen tarinan loppu on menossa kohti valitusta, ja käänsinkin sen johonkin muuhun huomioon. Se tuntui vähän kömpelöltä mut hyvältä; mun ei oo pakko valittaa ees niistä jutuista, joista jo alotin valittamisen!
Hermot meni kaksi kertaa. Kirosin ääneen. Sitte muistin että ainiin, sanouduin irti tästä eikä tästä ole hyötyä. Se käy huomaamatta, valittaminen, että hermot menee ja antaa jonkun pikkuasian viedä.
Kotiin päästyäni sain kirjeitse huonon uutisen ja valitin siitä äidille. Mulle on vähän epäselvää, mikä on tunteiden purkamista ja mikä valitusta. Yritänkin tässä vältellä turhaa ininää pikkuasioista. Oon aatellu, että jos on oikeesti paha mieli, sen saa kyllä kertoa.
Töissä kerroin haasteesta ja mulle sanottiin, etten oo valittaja vaan välittäjä. Siitä tuli hyvä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti