Oon keskustellut tässä elämässä muistaakseni kahden skinheadin kanssa. (On niitä ehk ollu enemmänkin muttei oo puhuttu aatteista tai muusta, että ois tullu esiin). Erikoisinta näissä kohtaamisissa on ollu se, että nää ihmiset on aina ollu mulle tosi kilttejä ja ystävällisiä. Sotinu sitä stereotypiaa vastaan, joka mulla skinheadeista on.
Viimeks tapasin tällasen henkilön metrossa. Tapaan muuten paljon ihmisiä metroissa, ootteks huomanneet? Tää oli itäeurooppalainen skinheadkundi eikä osannu oikein kommunikoida englanniks, niin sen kaveri sitte tulkkaili mulle sen puheita. Se kaveri oli muuten superkiva, kiltti ja hauska. Sen silmät loisti ja se nauroi paljon. Sitä en jännittäny yhtään. En kyllä tätä toistakaan kaveria, ennenko tuli puheeks, että se on skinhead. Sitte huomasinkin jo, että sillä on white pride -lippis ja mua alko ahdistaa ja jännittää.
Istuttiin vierekkäin metrossa. Skinhead-kundi halus tietää, miten vanhana sitä pidän. Oon tosi huono arvioimaan ikää ja koska mua jännitti, aattelin, et vedän varmuuden vuoks vähän alakanttiin. Sanoin 27, koska ajattelin et se on ehkä sopivasti.
Se kundi ilahtui niin paljon. Se nauroikin. Se oli oikeasti vähän yli 40, mitä en todellakaan olis arvannut sen ulkonäöstä tai mistään. Se tuli iloiseksi, koska koin sen niin nuoreksi.
Juteltiin matkalla musiikista, asumisesta eri maissa, ihmissuhteista. Toinen kundi alkoi kertoa tarinaa skinhead-kundin naisystävästä, lähinnä siks ettei skinhead-kundin englanninkieli taipunu. Kaverin mukaan näiden kahden tapaaminen oli aika romanttinen tarina: joku mies oli yrittäny raiskata naisen, ja skinhead-kundi oli menny väliin, hakannu sen miehen. Tätä mulle ei kerrottu sanoin vaan kehonkielellä. Lyömiseleellä. Pelastanu sen naisen. Sitte ne oli yhdessä sen naisen kanssa.
Mä en kannata väkivaltaa, mikä on ehkä täälläkin käynyt selväksi. Mut on opetettu puhuun suulla eikä nyrkeillä enkä koe, että lyöminen on oikein. Tämän sanottuani kuitenkin: ton tarinan jälkeen mun asenne sitä skinhead-kundia kohtaan muuttui. Koin sen rohkeaksi, sellaiseksi joka uskaltaa mennä väliin ja auttaa, kun toinen on hädässä. Vaikka sitten lyödä, jos tarvii.
Mun tuli taas se olo, se, miten ihminen on aina enemmän kuin sen uskomukset tai aatteet tai vaatteet. Muistin, miten näin kerran kaupungilla kun yks meidän yläasteen mulkku jätkä ja pahin kiusaaja meni ja otti yhden tytön kainaloon, teeskenteli sen poikaystävää koska vanha pervo mies yritti ehdotella sille tytölle. Miten silloin tajusin, ettei sekään jätkä oo mulkku kaikille, että me koulussa nähdään vaan tosi huono puoli siitä.
Oon iloinen, että juttelin niiden jätkien kanssa metrossa. Et sain kommunikoidan niiden kanssa. Koska jos näkisin vaan sen lippiksen, sen white pride -tunnuksen, niin en varmaan näkis mitään muuta. En näkis hyvää tyyppiä tai sen tekoja enkä semmosta ihmistä, johon haluaisin tutustua, jonka ajatuksista tai ihmissuhteista haluaisin tietää yhtään mitään.
Ja ajatella, että yhtä hyvin ne vois tehdä samaa. Ne ois voineet katsoa mua metroasemalla, ajatella että vitun hippi ja olla puhumatta mulle. Muttei ne tehneet niin.
Toivon, et ne ajatteli, että mähän oon ihan kiva. Vähän niinku nekin oli mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti