Kuten jo aiempaan kirjoitin, kuolema. Tai kun tarkemmin ajattelen, niin se itse kuolema ei pelota niin paljoa, mutta ajatus siitä. Ja pelottaa että joskus sairastuisi niin vakavasti että tietäis kuolevansa siihen. Elokuvissa (ja joskus oikeassakin elämässä) aina näkee tarinoita missä joku sairastuu kuolettavasti, mutta sitte onnistuukin olee todella positiivinen ja ottamaan kaiken irti loppuelämästä. Musta tuntuu että mä en ehkä pystyis siihen. Ja jos tällainen tilanne tulis, niin mua pelottais kertoo siitä läheisille.
Mua pelottaa myös sota. En haluais koskaan kokea sitä enkä haluais että kukaan muukaan kokee. Sota jotenkin muuttaa ihmisiä niin paljon. Puhumattakaan siitä miten paljon se tappaa ihmisiä. Mutta se muuttaa niitä jotka kärsii siinä sivussa ja niitä jotka siihen joutuu osallistumaan taistelemalla. Ja sodassa pelottaa sen mittakaava missä pahaa tapahtuu.
Maailmanloppu (siis ihmiskunnan tuhoutuminen) on asia joka pelottaa. Rakastan elokuvia jotka kertoo siitä, mutta samalla ajatus siitä pelottaa. Ne on pahimpia painajaisia joita näen. Sellainen tilanne jossa kukaan ei voi mitään. Kaikki kuolee. Ja nyt kun oon alkanu käsittää universumin kokoa, niin sitä ahdistusta jotenkin lisää ajatus siitä että suuressa mittakaavassa maailmanloppu olis ihan olematon tapahtuma.
Vielä yksi. Mua pelottaa lentäminen. Ei oo aina pelottanu. Oon aluksi tykänny siitä, mutta nykyään se pelottaa. En nuku ennen lentoa ja koko päivän ennen lähtöä toivon että jokin asia tulis ja peruuttais koko matkan. Laskeutumisen jälkeen on aina olo että eihän tää ollu mitään pahaa ja voin tehdä tän uusiks. Mut ei se vaan onnistu. Mua pelottaa siinä se olo että et voi tehdä mitään. Oot täysin muiden armoilla. Junassa sentään voit vetää hätäjarrusta tai bussissa painaa stoppia. Jos juna menee rikki, se pysähtyy. Jos lentokone menee rikki, se putoaa. Vaikka tiedostan sen olevan häviävän pieni mahdollisuus, se pelottaa silti. Erikoista muuten että mitä isompi kone ja vakaampi lento, sitä pelottavampaa. Jos kone on pieni ja heiluu, mun on parempi olo.
Mua pelottaa myös valinnat ja niiden seuraukset. Mutta siitä ei tässä enempää.
Mä pelkäsin pienenä sotaa ihan sssikana. Sitte kerran kysyin äitiltä siitä ja se sano, ettei nykysin enää mentäis sotaan, nykysin vaan annettais niille toisille rahaa ja maksettais se homma pois. Ei se taida totta olla mut mun tuli tosi paljon parempi olo siitä, koska se tuntu jotenkin semmoselta ratkasulta että hei, noin ne aikuiset tärkeet miehet varmaan oikeesti tekis (vaikkei ne varmaan kyl tekis).
Mä ajattelen ihmiskunnan loppua sillee myhäillen. Se on tosi pelottava ajatus ja koska en oo fyysisesti vahva, menisin varmaan ensimmäisten joukossa koska ei musta olis juoksemaan pakoon tai kiipeileen karkuun (lähinnä mun ajatuksissa toisia ihmisiä jotka sekoilee). Musta se on myös helvetin siisti ajatus. Että yhtäkkii täällä on kaks tyyppiä jäljellä ja kaikki on tyhjää ja kaupat on tyhjiä ja tiet ja autoilla voi ajaa kunnes bensa loppuu tankista ja sitte ei enää. Se kiehtoo mua. Suosittelen tosi paljon kirjaa Maailma ilman meitä, siinä on hieno tunnelma ja hyvät kuvailut.
Tää on tosi yleinen. Teininä mua kuristi koko ajan se ajatus et mun elämä menee ohi enkä ehi elää sitä. Sitte myöhemmin äiti kerto, että nuorena siitäkin tuntu siltä. Se varmaan tulee kaikille jossain vaihees.
En oikee tiiä mikä siihen auttais, paitsi se, että ainaki nyt viel on aikaa ja me ollaan täs ja tänäänki voi tapahtua mitä vaan.
Eilen luin just blogia jossa luki että "tän blogin nimi vois hyvin olla et mikä sua tänään pelottaa?". Sitä taitaa olla liikkeellä. Pelkäämist.
Mun outoihin pelkoihin kuuluu pimeen pelko, pelko siitä et joku on täällä asunnossa vaikkei olekaan ja tiedän sen, kuolemanpelko. Lisäks pelkään tuhatjalkaisia.
Pelkään läheisten menettämistä. Paras ystäväni teki itsemurhan vuosia sitten, ja toinen tuttu vähän ennen sitä. Yksi ystävistäni yritti kolme kertaa, muttei onneksi onnistunut. En uskalla luottaa siihen, että ihmiset pysyvät ympärilläni, ja olen hieman varovainen ihmissuhteissani.
Pelkään myös jostain oudosta syystä, että kotona syttyy tulipalo kun olen poissa. Pelkään koirien puolesta, omaisuudesta en niin välitä.
Hei mä pelkään kans tulipaloa! Joskus oon jo käytävässä, kun pitää palata takasin koska hella saattaa ehkä kai olla päällä. Onneks tiedostan et se ei varmaan oikeesti oo.
Kuten jo aiempaan kirjoitin, kuolema. Tai kun tarkemmin ajattelen, niin se itse kuolema ei pelota niin paljoa, mutta ajatus siitä. Ja pelottaa että joskus sairastuisi niin vakavasti että tietäis kuolevansa siihen. Elokuvissa (ja joskus oikeassakin elämässä) aina näkee tarinoita missä joku sairastuu kuolettavasti, mutta sitte onnistuukin olee todella positiivinen ja ottamaan kaiken irti loppuelämästä. Musta tuntuu että mä en ehkä pystyis siihen. Ja jos tällainen tilanne tulis, niin mua pelottais kertoo siitä läheisille.
VastaaPoistaMua pelottaa myös sota. En haluais koskaan kokea sitä enkä haluais että kukaan muukaan kokee. Sota jotenkin muuttaa ihmisiä niin paljon. Puhumattakaan siitä miten paljon se tappaa ihmisiä. Mutta se muuttaa niitä jotka kärsii siinä sivussa ja niitä jotka siihen joutuu osallistumaan taistelemalla. Ja sodassa pelottaa sen mittakaava missä pahaa tapahtuu.
Maailmanloppu (siis ihmiskunnan tuhoutuminen) on asia joka pelottaa. Rakastan elokuvia jotka kertoo siitä, mutta samalla ajatus siitä pelottaa. Ne on pahimpia painajaisia joita näen. Sellainen tilanne jossa kukaan ei voi mitään. Kaikki kuolee. Ja nyt kun oon alkanu käsittää universumin kokoa, niin sitä ahdistusta jotenkin lisää ajatus siitä että suuressa mittakaavassa maailmanloppu olis ihan olematon tapahtuma.
Vielä yksi. Mua pelottaa lentäminen. Ei oo aina pelottanu. Oon aluksi tykänny siitä, mutta nykyään se pelottaa. En nuku ennen lentoa ja koko päivän ennen lähtöä toivon että jokin asia tulis ja peruuttais koko matkan. Laskeutumisen jälkeen on aina olo että eihän tää ollu mitään pahaa ja voin tehdä tän uusiks. Mut ei se vaan onnistu. Mua pelottaa siinä se olo että et voi tehdä mitään. Oot täysin muiden armoilla. Junassa sentään voit vetää hätäjarrusta tai bussissa painaa stoppia. Jos juna menee rikki, se pysähtyy. Jos lentokone menee rikki, se putoaa. Vaikka tiedostan sen olevan häviävän pieni mahdollisuus, se pelottaa silti. Erikoista muuten että mitä isompi kone ja vakaampi lento, sitä pelottavampaa. Jos kone on pieni ja heiluu, mun on parempi olo.
Mua pelottaa myös valinnat ja niiden seuraukset. Mutta siitä ei tässä enempää.
-eikku
Mä pelkäsin pienenä sotaa ihan sssikana. Sitte kerran kysyin äitiltä siitä ja se sano, ettei nykysin enää mentäis sotaan, nykysin vaan annettais niille toisille rahaa ja maksettais se homma pois. Ei se taida totta olla mut mun tuli tosi paljon parempi olo siitä, koska se tuntu jotenkin semmoselta ratkasulta että hei, noin ne aikuiset tärkeet miehet varmaan oikeesti tekis (vaikkei ne varmaan kyl tekis).
PoistaMä ajattelen ihmiskunnan loppua sillee myhäillen. Se on tosi pelottava ajatus ja koska en oo fyysisesti vahva, menisin varmaan ensimmäisten joukossa koska ei musta olis juoksemaan pakoon tai kiipeileen karkuun (lähinnä mun ajatuksissa toisia ihmisiä jotka sekoilee). Musta se on myös helvetin siisti ajatus. Että yhtäkkii täällä on kaks tyyppiä jäljellä ja kaikki on tyhjää ja kaupat on tyhjiä ja tiet ja autoilla voi ajaa kunnes bensa loppuu tankista ja sitte ei enää. Se kiehtoo mua. Suosittelen tosi paljon kirjaa Maailma ilman meitä, siinä on hieno tunnelma ja hyvät kuvailut.
Se, etten tuu koskaan tekemään mitään suurta hyvää, mikä tekisi mun elämästä jotenkin merkityksellisen ja tarpeellisen mun omissakin silmissä.
VastaaPoistaTää on tosi yleinen. Teininä mua kuristi koko ajan se ajatus et mun elämä menee ohi enkä ehi elää sitä. Sitte myöhemmin äiti kerto, että nuorena siitäkin tuntu siltä. Se varmaan tulee kaikille jossain vaihees.
PoistaEn oikee tiiä mikä siihen auttais, paitsi se, että ainaki nyt viel on aikaa ja me ollaan täs ja tänäänki voi tapahtua mitä vaan.
Mitä mä en pelkää? Olis meinaan helpompi luetella.
VastaaPoistaPelkään sitä, et jään yksin. Et musta tulee sellanen yksinäinen "cat lady" jota kukaan ei muista.
Pelkään kipua. Henkistä vielä enemmän ko fyysistä.
Pelkään et lapset sairastuu. Siis ei flunssaan vai esim. syöpään.
Pelkään et mun perhe katoaa taas.
Lisäks on sarja "turhia pelkoja" kuten pimeys, petoeläimet, ötökät, käärmeet, esiintyminen, se et lähden vahingossa yöpaidassa ulos... onhan näitä.
Eilen luin just blogia jossa luki että "tän blogin nimi vois hyvin olla et mikä sua tänään pelottaa?". Sitä taitaa olla liikkeellä. Pelkäämist.
PoistaMun outoihin pelkoihin kuuluu pimeen pelko, pelko siitä et joku on täällä asunnossa vaikkei olekaan ja tiedän sen, kuolemanpelko. Lisäks pelkään tuhatjalkaisia.
Pelkään läheisten menettämistä. Paras ystäväni teki itsemurhan vuosia sitten, ja toinen tuttu vähän ennen sitä. Yksi ystävistäni yritti kolme kertaa, muttei onneksi onnistunut. En uskalla luottaa siihen, että ihmiset pysyvät ympärilläni, ja olen hieman varovainen ihmissuhteissani.
VastaaPoistaPelkään myös jostain oudosta syystä, että kotona syttyy tulipalo kun olen poissa. Pelkään koirien puolesta, omaisuudesta en niin välitä.
Hei mä pelkään kans tulipaloa! Joskus oon jo käytävässä, kun pitää palata takasin koska hella saattaa ehkä kai olla päällä. Onneks tiedostan et se ei varmaan oikeesti oo.
Poista