kiitos :> ja siis jos me nyt puhutaa eliase heikkoudest ku siihen tos viittasin nii, noh se on vaikee selittää. sil menee kaikki energia sen asian läpi käymisee omas pääs sit ei se osaa enää auttaa mua. se ei keskity olennaisee se keskittyy tunnelmaa ja mite pääsee ohi nopeest huonost tunnelmast. ja se on nii heikko sisältä ja pien et pelkään et satutan sit olemal tämmöne. sit peloista, en iha fobioiks sanois niit, ne on enemmänki tilanteit ku en saa henkee ku joku tuntuu nii ahdistavalt. En osaa näin pienest selittää oikee mitää...
Se on kyl totta että kaiken käsittelemine vie aikaa.
Näin kerran jonkun mainoksen jossa nainen sano että "kun kuulin syövästä, Liisa lohdutti minua. Hän oli se, joka sairastui". Et joskus se on toisille viel rankempaa ku itelle, tai yhtä rankkaa.
Toi tunnelmajuttu on kans tuttua, se on sitä ku ei saa surra vaan pitää aina kattoo positiivisia puolia eikä olla vaikka masentunu. Vaikka joskus on pakko saada olla, joskus on pakko kattoo, muuten se ei mee ikinä ohi.
kiitos :>
VastaaPoistaja siis jos me nyt puhutaa eliase heikkoudest ku siihen tos viittasin nii, noh se on vaikee selittää. sil menee kaikki energia sen asian läpi käymisee omas pääs sit ei se osaa enää auttaa mua. se ei keskity olennaisee se keskittyy tunnelmaa ja mite pääsee ohi nopeest huonost tunnelmast. ja se on nii heikko sisältä ja pien et pelkään et satutan sit olemal tämmöne.
sit peloista, en iha fobioiks sanois niit, ne on enemmänki tilanteit ku en saa henkee ku joku tuntuu nii ahdistavalt. En osaa näin pienest selittää oikee mitää...
Se on kyl totta että kaiken käsittelemine vie aikaa.
PoistaNäin kerran jonkun mainoksen jossa nainen sano että
"kun kuulin syövästä, Liisa lohdutti minua.
Hän oli se, joka sairastui".
Et joskus se on toisille viel rankempaa ku itelle, tai yhtä rankkaa.
Toi tunnelmajuttu on kans tuttua, se on sitä ku ei saa surra vaan pitää aina kattoo positiivisia puolia eikä olla vaikka masentunu. Vaikka joskus on pakko saada olla, joskus on pakko kattoo, muuten se ei mee ikinä ohi.